”Ensimmäistä kertaa ikinä voin sanoa, etteivät kiertueet ole ainakaan täyttä kärsimystä” – haastattelussa Metal Churchin Kurdt Vanderhoof

Metal Churchin vanhan liiton heavyn perustuksille pystytetty rakennelma ei valmistu ikinä – tai ainakaan niin kauan kuin bändiä 80-luvun alusta luotsanneessa kitaristi Kurdt Vanderhoofissa pihisee henki.

04.10.2016

Kun Kurdt Vanderhoof puhuu amerikkalaisen thrash/heavy metalin aliarvostettuihin kulmakiviin lukeutuvan Metal Churchin alkuajoista, ilmoilla on vahvaa tietoisuutta, että bändin menneisyys leimaa sitä tänäkin päivänä.

Bändi tunnetaan yhdestätoista albumista, lukuisista hajoamisista, kourallisesta toinen toistaan vahvempia laulajia ja periksiantamattomuudesta. Jälkimmäinen on kiteytynyt juuri Kurdt Vanderhoofiin.

– Ne ajat tuntuvat todella etäisiltä ja samalla ratkaisevilta osilta koko Metal Churchia, Kurdt aloittaa. – Jo junnuna halusin räjäyttää pankin bändin kanssa, joten muutin nopeasti San Franciscoon. Se oli tuolloin metallin luvattu kaupunki, ja hetken aikaa vaikutti siltä, että löydän bändiin heti loistavat kaverit.

– Tosiasiassa en oikein tiennyt, mitä bändiltäni halusin. Yritimme vähän kaikenlaista ja muutamaan otteeseen, eri demoilla, kokoonpano vaikutti vakiintuvan, mutta… En ehkä ollut itsekään se helpoin kaveri ja ajoin omaa juttuani jääräpäisesti muiden mielipiteistä välittämättä. Se oli vähällä kostautua liiankin isosti.

Tukevat perustukset

Metal Church oli vähällä natista liitoksistaan jo ennen todellista alkuaan. Kurdt muutti Kalifornian sykkeestä väliaikaisesti kotiseudulleen Washingtoniin, mikä ei kuitenkaan merkinnyt missään vaiheessa bändin loppua.

– Muutto tuntui tuolloin pakolliselta ratkaisulta, mutta olihan se vähän epätoivoinen siirto, Kurdt hymähtää. – Homman nimi oli yksinkertaisesti, että olin yrittänyt kasata bändiä aikani San Franciscossa, ja kun siitä ei tullut mitään… Päätin muuttaa takaisin kotiin Aberdeeniin ja kasata bändin vanhojen lukioaikaisten bändikavereideni kanssa.

– Sekään ei ollut kovin kauaskantoinen ratkaisu. Jotenkin koko Metal Churchin etsikkoaika pakkautui noihin muutamiin vuosiin, mikä kääntyi lopulta eduksemme. Ensimmäinen levymme sai muotonsa tuona aikana. Tämän ansiosta jo debyyttimme oli ehtaa Metal Churchiä eikä mitään suunnanhakemista!

Ajoitus ratkaisee usein musiikin kuin musiikin läpilyömisen suhteen, eikä Kurdt peittele lainkaan sitä, kuinka Metal Churchilla kävi lopulta tuuri.

– Jos asiat olisivat toimineet heti ensimmäisen San Franciscon -visiittini aikana ja olisimme julkaisseet debyyttimme vaikka neljä vuotta aiemmin… En usko, että olisimme päässeet samalla tavalla mukaan siihen 80-luvun alun metallivirtaukseen, joka oli ratkaisevassa osassa Metal Churchin esiinmarssissa.

– Se oli ihan järjetöntä aikaa. Hetken tuntui siltä kuin koko Amerikka olisi ollut kiinnostunut metallista, ja vaikka aloitimme keikkailun pienillä klubeilla, olimme hetkeä myöhemmin kiertämässä isojen bändien kanssa. Teimme täsmälleen sellaista metallia, jota sen ajan farkkuliivikansa suorastaan huusi kuultavaksi.

Kurdtin mukaan ei ole ihme, että monet pitävät Metal Churchin nimeä kantavaa debyyttiä (1984) ja sitä seurannutta The Darkia (1986) tänäkin päivänä bändin parhaina levynä. Albumeihin puristui täydellisesti tuon ajan henki.

– Pistän kaiken määrätietoisuuden ja itsepäisyyden piikkiin, Kurdt naurahtaa.

– En antanut minkään seistä tielläni tai vastoinkäymisten häiritä, koska keskityin vain musiikkiin. Tiesin tarkalleen, millaista metallia haluan tehdä, ja esteenä oli vain, etten aluksi meinannut löytää sopivaa porukkaa soittamaan näitä biisejä.

– Tietäisittepä, miten monet jaksoivat toistella samaa mantraa: kuinka tällaisella musalla ei tehdä elantoaan, kuinka ikäiseni kaverin tulisi tehdä normaaleja hommia, kuinka haaskaan aikaani mahdottoman tehtävän edessä ja kuinka kuvittelen liikaa biiseistäni, ”joilla ei ole mitään tekemistä oikean musiikin kanssa”.

Kahden ensimmäisen Metal Church -albumin aikoihin elettiin aikaa, jolloin MTV oli yksi tärkeimmistä musiikinlevityskanavista. Kurdt hehkuttaa tätä oman aikansa kuvaa tänäkin päivänä.

– Jos luettelisin kolme tärkeintä asiaa Metal Churchin alkuvaiheilta, ne olisivat periksiantamattomuuteni, ensimmäinen levytyssopimuksemme ja MTV. Se hetki, kun Watch the Children Play -video lähti MTV:n rotaatioon… Se muutti seuraavat vuodet urallamme. Se riitti. Yksi MTV-video. Nousimme yhdessä yössä laajaan tietoisuuteen.

Kantavat rakenteet

Kaksi ylistettyä albumia johdatti Metal Churchin unelmien täyttymysten äärelle. 1980-luvun puolivälin paikkeilla bändi kiersi maailmaa Metallican kaltaisten bändien kanssa, ja hetken vaikutti siltä, että vain taivas on rajana.

Sitten, täysin odottamatta, Kurdt ilmoitti lopettavansa kiertämisen Metal Churchin kanssa. Tämän myötä yhtye uhkasi tippua lavoilta suoraan telakalle.

– Niin kauan kuin olen soittanut bändeissä, kiertueet ovat tehneet minut hulluksi, Kurdt avaa.

– Soitat parin tunnin keikan, teet pari tuntia muuta keikkaan liittyvää ja loput 20 tuntia vuorokaudesta on täysin joutavaa aikaa. Vaikka maailma on muuttunut paljon ja teknologia helpottanut asioita, en ole vieläkään sinut asian kanssa.

– Huomasin jo varhaisessa vaiheessa, etten saa kiertueilla mitään aikaiseksi. En kykene säveltämään, olen vain koko ajan turhautunut. Siispä päätin 30 vuotta sitten, että astun taka-alalle kiertueilta, jotta voin keskittyä musiikin tekemiseen.

Seuraavat vuodet olivat Metal Churchin seuraajille mielenkiintoisia. Aikana ennen internetin ihmeitä bändin leiristä ei kuulunut toisinaan pitkiin aikoihin mitään, ja kyynisimmät kuulijat alkoivat jo epäillä koko bändin tulevaisuutta.

Kurdtin ratkaisu osoittautui kuitenkin ainakin väliaikaisesti oikeaksi, sillä Metal Churchin kahden ensimmäisen klassikkoalbumin rinnalle saatiin seuraavan neljän vuoden aikana Blessing in Disguisen, The Human Factorin ja Hanging in the Balancen kaltaisia vahvoja levytyksiä – tuulisesta laulajanpaikasta huolimatta.

– Tiedän, että monet hehkuttavat kahta ensimmäistä levyämme Metal Churchin parhaiksi, mutta itse sanoisin 90-luvun taitteen olleen aikaa, jolloin kaikki toimi ainakin hetkellisesti täydellisesti, Kurdt summailee.

– Itse keskityin vain levyjen tuotantoon, sovittamiseen ja säveltämiseen. En pidätellyt enää bändiä aloillaan omien ongelmieni vuoksi, vaan käytin parhaita vahvuuksiani sen auttamiseksi. Luulenpa, että kaikki olivat tämän ansiosta hetken tyytyväisiä.

– Tietenkin Mike Howen liittyminen bändiin oli yksi ratkaiseva osanen kokonaisuudessa. Tilanne David Waynen kanssa oli tulehtunut neljän vuoden aikana äärimmilleen, ja Miken mukaantulon jälkeen meillä oli mukana se todellinen Metal Churchin ääni, jonka kuulen aina päässäni tälle bändille säveltäessäni.

Hutera remontti

Vapautuneet vuodet kuluttivat Metal Churchin kynttilää molemmista päistä lähes ensimmäisen aikakauden vauhdilla. Bändi hajosi vuonna 1994, mutta syyt eivät ole kaikki niitä ilmeisimpiä.

– Kylmä tosiasia on, että 90-luvun alussa oli äärimmäisen paskamaista soitella vanhan liiton hevibändissä. Kaikki tuntevat tarinan. 80-luvulla nousseet bändit vajosivat yksi toisensa perään suuresta suosiosta unohdetuiksi dinosauruksiksi, ja jos et halunnut myydä sieluasi kaupallisemmalle musiikille, olit tiesi päässä.

– En silti halua olla yksi niistä kavereista, jotka syyttelevät vain grungea ja ajan henkeä, Kurdt naurahtaa.

– Teimme joitakin tolkuttoman huonoja bisnesratkaisuja. Se tulehdutti välejä ja sai miettimään elämän arvoja uusiksi. Miten paljon nautimme tilanteesta? Onko tämä sitä, mitä haluamme elämillämme tehdä?

Kovin lopullisen oloinen päätös kesti aikansa, mutta jo neljä vuotta myöhemmin Metal Churchin leiristä alkoi kuulua huhuja paluukiertueesta. Moni vanhoista faneista saikin pian huomata bändin palanneen juurilleen.

Kokoonpanokaan ei koostunut ihan mistä tahansa ukoista, kun Kurdt itse palasi kitaran varteen ja sai rinnalleen Metal Churchin alkuperäisen miehityksen Craig Wellsiä, Duke Ericksonia, John Marshallia ja laulaja David Wayneä myöten

– Alkuperäisen kokoonpanon kasaaminen, David Waynen tuominen bändiin, yhteiset kiertueet ja Masterpeace-albumi tuntuivat paperilla mahtavilta ideoilta. Elimme aivan erilaisia aikoja ja luulin, että olemme nyt erilaisia ihmisiä ja pääsemme aloittamaan puhtaalta pöydältä. Asiat eivät taaskaan sujuneet käsikirjoituksen mukaan.

– En voi alleviivata tarpeeksi, kuinka sekopäisellä vauhdilla onnistuimme sotkemaan koko perintömme. Masterpeace oli kammottava albumi, ja sitä seuranneet kiertueet olivat Metal Churchin ankeimpia aikoja ikinä… Olenkin joskus vitsaillut, että ilmeisesti kaikkien bändien uraan kuuluu tällainen itselle epärehellinen aallonpohja.

Metal Church hajosi uudelleen lähes yhtä nopeasti kuin oli palannutkin, mutta pahin oli vielä edessä. Vuonna 2001 markkinoille ilmaantui Metal Church -niminen albumi. Bändiltä nimeltä Wayne.

– Rauha edesmenneelle Davidille, Kurdt aloittaa kohteliaasti.

– Mutta ei sitä tosiasiaa peittele mikään, että tämä oli pahimpia iskuja päin näköä, mitä olen ikinä kokenut. En tiedä mitä olimme tehneet, että David tunsi tarpeelliseksi varastaa omistamamme nimen ja tehdä musiikkia bändin siivellä. Se oli pahinta, mitä kukaan saattoi meille tehdä.

Vankempi jälleenrakennus

Metal Churchin hiljaiseloa kesti jälleen vain muutaman vuoden. Lopulta jälleensyntymä tapahtui siinä mittakaavassa kuin kuusi vuotta aiemmin oli tarkoitus.

Vuosien 2004–08 välillä Metal Church yhdisti voimansa uuden laulajan Ronny Munroen kanssa ja julkaisi kolme toinen toistaan vahvempaa albumia (The Weight of the World, A Light in the Dark ja This Present Wasteland).

Metal Church oli saavuttanut aseman, jossa sen nykyiset albumit otettiin vastaan avosylin. Samalla bändin klassikoista oli kulunut sen verran aikaa, että myös vanhan liiton kulttimaine oli kasvanut eduksi.

– En voi parhaalla tahdollani sanoa, että nämäkään ajat olisivat olleet mitenkään helppoja, mutta pitkästä aikaa Metal Churchissä oli eräänlaista… vakautta ja jatkuvuutta. Ihan kuin olisimme olleet oikea bändi, Kurdt naurahtaa.

– Monet olivat tottuneet Howen ja Waynen ääniin ja kaikki eivät olleet aluksi innoissaan Ronny Munroesta, mutta tällä kokoonpanolla kykenin jopa itse rentoutumaan kiertueilla. Soitimme huikeita keikkoja pienimpiä klubeja ja isoimpia festareita myöten. Ensimmäistä kertaa ikinä Metal Churchin perustukset olivat tukevat. Siis ainakin hetken aikaa, Kurdt jatkaa turhautuneisuutta äänessään.

– Tilanne eli koko ajan, ja vuosikymmenen lopulla olimme jälleen vaikeassa tilanteessa. Emme olleet tarpeeksi suuri tai pieni bändi, jotta kiertueet ja levyt olisivat kannattaneet. Olimme jälleen kerran taloudellisessa sotkussa.

Lopullinen entisöinti

Kurdt kertoo Metal Churchin jatkaneen tästä eteenpäin enemmän tai vähemmän aktiivisena, vaikkei tilanne ulkoapäin tältä vaikuttanutkaan.

Bändin kymmenes albumi Generation Nothing (2013) saattoi mennä monelta ohi tutkan. Samaa ei voi sanoa tänä vuonna julkaistusta XI-levystä, jolla laulaja Mike Howe palasi bändiin.

– Tilanne oli harvinaisen yksinkertainen: joko jatkamme Metal Churchina Miken kanssa tai emme ollenkaan, Kurdt totea yksitotisesti. – En vain nähnyt enää sellaista tilannetta, jossa etsisimme bändiin neljännen levyttävän laulajan. Sen oli oltava Mike tai ei kukaan. Mike on kuitenkin itselleni SE Metal Churchin ääni.

– Halusimme palata vahvimpiin aikoihimme, mutta aloittaa kaiken muun suhteen vielä kerran puhtaalta pöydältä. Halusimme tehdä niin vahvan albumin ja niin hienoja keikkoja kuin mahdollista, mikä vaati levy-yhtiön vaihdon, muutoksia managementissä ja ennen kaikkea kaikkien lankojen ottamisen omiin käsiimme.

Yleisö on ottanut uusvanhan Metal Churchin vastaan riemuiten ja kiertueet ovat keränneet lähinnä suitsutusta. Kurdt ei edes yritä peitellä innostuneisuuttaan.

– Tiedätkös… Joskus palaset vain loksahtelevat paikoilleen, Kurdt hymähtää itsetietoisesti. – Ensimmäisen kerran tämä tapahtui meille vuonna 1984, ja sen jälkeen asiat olivat pitkään niin huteralla pohjalla, että aloin itsekin uskoa, ettei Metal Churchin rakennelma pysy kasassa ikinä.

– Kolmekymmentä vuotta myöhemmin meillä on omistautunut miehitys, uskomaton laulaja ja mahtava kuulijakunta. Ensimmäistä kertaa ikinä voin sanoa, etteivät kiertueet ole ainakaan täyttä kärsimystä, Kurdt nauraa.

Tasapainoinen rakennelma

Monien bändien ja fanien haikaillessa 80-luvulle Kurdt sanoo ajan olevan juuri nyt kaikkein suotuisin Metal Churchin kokoluokan bändeille.

– Voisin saarnata pitkät tovit vaikkapa piratismista, netistä ja suoratoistosta. Kertoa, kuinka nämä ovat yksi toisensa jälkeen tehneet metallibändien elämästä hankalampaa ja hankalampaa, mutta… Totta puhuakseni asia on juuri päinvastoin. Siinä on omanlaistaan ironiaa, että modernein aika sopii vanhan liiton bändille kaikkein parhaiten.

– Vielä 80-luvulla kaltaisellamme metallibändillä oli oltava takanaan valtava levy-yhtiö ja kallis management sekä varaa kustantaa musiikkivideoita ja vaikka mitä. Nyt fanit löytävät musiikkimme ja keikoillemme itse, ilman että valtava lafka on vetämässä välistä joka kohdassa.

Kurdtin mukaan esimerkiksi hänen toinen bändinsä Presto Ballet ei olisi mitenkään voinut syntyä ennen uutta vuosituhatta. Ennen jo yhdessä bändissä oli liikaa tekemistä, nyt kahden luotsaaminen on jopa vapauttavaa.

– En voisi ikipäivänä kuvitellakaan, että olisin pystyttänyt Presto Balletin kaltaisen 70-lukuprogeprojektin vaikkapa 90-luvun alussa. Jos olisin mennyt levy-yhtiön puheille bändin debyytin kaltaisen levyn kera, he olisivat varmaan soittaneet hullujenhuoneelle.

– Nyt voimme kiertää tai olla kiertämättä Metal Churchin kanssa juuri sopivasti, ja samaan aikaan olemme tekemässä Presto Balletin kanssa jo kuudetta levyä. Tämä tarkoittaa sitä, että olen tehnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana kymmenkunta levyä useamman bändin kanssa. Näin ei olisi ikinä käynyt 80-luvulla.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 7/2016.

Lisää luettavaa