Samuraiestetiikkaa, kabuki-teatteria ja japanilaisia vaikutteita melodiseen death metaliin sekoitteleva Whispered julkaisee kakkosalbuminsa perjantaina 7. helmikuuta. Shogunate Macabre -levyn eeppinen tunnelmointi ja aggressiivinen runttaus kuljettavat kuuntelijansa suoraan kukkivien kirsikkapuiden alta taistelutantereen melskeeseen.
Inferno tarjoaa uuden Whispered-levyn kuunneltavaksi ennakkoon tämän viikon ajaksi. Alta löytyvän soittimen jälkeen ääneen pääsee kitaristi-laulaja Jouni Valjakka, joka kuvailee albumin kappale kappaleelta.
1. Jikininki
Albumi lähtee käyntiin ennustuksella tuhosta, epätoivosta ja tyhjyydestä. Jikininki tarkoittaa itsekästä ja epäkunnioittavaa ihmistä, joka on tuomittu kuolemansa jälkeen elämään muiden ruumiita syövänä henkenä. Kappale edustaa levyn turpaanvetävintä antia, ja vie kuuntelijan keskelle ihmisten ahneuden tuhoamaa, henkien ja jumalten riivaamaa imperiumia.
2. Hold the Sword
Kyseinen biisi sai innoituksensa Minamoto No Yoshiiesta, jota on joissakin yhteyksissä sanottu ensimmäiseksi samuraiksi. Biisin pääteemana on sota, jonka keskellä yksi mies halveksii tovereidensa näyttämää pelkoa ja epätoivoa, ja piiskaa näihin todellista rohkeutta esimerkillään. Hyvin melodiantäyteinen biisi, jonka instrumentaalinen väliosa vie hiukan erilaisiin tunnelmiin.
3. Fallen Amaterasu
Nyt ollaan vielä lähempänä maailmanloppua kuin levyn ensimmäisessä kappaleessa. Ihmiset rukoilevat anteeksiantoa ja armoa vihastuttamaltaan auringon jumalattarelta (Amaterasu), joka on langettanut tuomion koko ihmiskunnan ylle. Sanoitusten inspiraationa toimi mm. ihmisten epäkunnioitus luontoa kohtaan. Kuoroin ja elokuvamusiikillisin elementein vuorattu aggressiivinen eepos.
4. One Man’s Burden
Vanha soturi katuu tekojaan ja pohtii suuressa ahdistuksessaan, miten kunnioittaa niitä, joiden hengen on riistänyt: Pitäisikö lopettaa tuska oman miekkansa kautta, vai yrittää kohdata loppuelämä arvokkaasti ja yrittää antaa itselleen anteeksi? Kappale on musiikillisesti täynnä epätoivoa ja kauneutta, jotka vuorottelevat päähenkilön ajatusten mukaan.
5. Kappa
Minkälainen biisi syntyy, kun aiheena on mm. vastasyntyneiden lasten veren mausta nauttiva, naisia raiskaava ja tuhoa ympärilleen kylvävä henkiolento, joka näyttää kilpikonnalta? Kaikki kappat eivät ole täysin sairaita mieleltään, mutta tämä on. Biisissä lähdettiin hakemaan suhteellisen perverssiä meininkiä, joka tukee kieli poskessa väännettyjä sanoituksia. Ysärithrashia, vinoutunutta horror-humppaa ja tietysti saksofonisoolo. Ihan mahtava biisi vetää livenä!
6. Lady of the Wind
Musiikillisesti levyn Japani-painotteisin kappale. Yuki-Onna on usein japanilaisessa folkloressa esiintyvä pahansuopa naishenki, josta on monenlaisia legendoja. Tässä tarinassa hän vaeltaa talvisen taistelukentän katveessa, houkutellen haavoittuneita sotureita luokseen. Biisissä on levyn pisin väliosa, jossa käytimme kotoa hyvin suuressa osassa. Sisältää lisäksi kipakkaa kitarasormiharjoittelua ja yhden levyn tarttuvimmista kertosäkeistä.
7. Unrestrained
Kappale kadotetuista tunteista, pelottomuudesta ja elämänhalusta, jotka ovat hukkuneet häpeän ja epätoivon alle. Jälleen puhutaan soturista, mutta sanoitukset voisivat koskea ketä tahansa. Musiikillisesti erittäin suoraviivainen, energinen kipale, jossa kumarretaan rankasti ysärimelodeathin ja japanilaisen pelimusiikin suuntaan, eikä edes hävetä! Haters gonna hate!
8. Upon My Honor
Matkan lopettaa kymmenminuuttinen eepos, joka teemallisesti jatkaa Hold the Sword -biisin meininkiä. Aiemmin mainitusta soturista on tullut voittamaton, sodan jumalien ylistämä mies, jota ei voi enää pysäyttää miekka, nuolet tai mikään muukaan ihmisen luoma ase. Musiikillisesti liikutaan tietysti tutulla eeppisyys/sankari-osastolla, mutta mukana on myös erittäin suoraviivaista metallitykitystä ysärithrash-tunnelmissa ja väliosassa tavoitellaan jopa kosmista henkeä. Biisistä löytyy myös ehkä levyn vaikein kitarasoolopätkä!