Takana vaikea vuosikymmen mielipiteitä jakaneine albumeineen. Solisti Matt Barlow on jälleen jättänyt bändin. Lähtökohdat eivät olleet kaikkein suotuisimmat, mutta mitä tekee Iced Earth? Aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä ja julkaisee yhden parhaista levyistään.
Teksti: Aki Nuopponen www.icedearth.com
Iced Earth soitti viimeisen keikkansa kuuluimman laulajansa Matt Barlow’n kanssa vain päiviä ennen haastatteluhetkeä. Jopa streamin kautta katseltuna tämä Wacken Open Airissa soitettu veto huokui ainutlaatuista tunnelmaa ja tietyn aikakauden loppua. Bändin nokkamiehenä tunnettu kitaristi Jon Schaffer ei peittele tunteitaan.
– En unohda sitä keikkaa koskaan. Wacken oli täydellinen paikka sekä meille että faneille hyvästellä Matt. Matt on yksi parhaista ystävistäni, ja jos olisin itse saanut päättää, olisimme tehneet musiikkia ikuisesti yhdessä. Kunnioitan silti hänen päätöstään ja sitä, kuinka Matt uskaltaa tehdä uhrauksia saavuttaakseen haluamansa, Schaffer tunnustaa.
– Tietenkään en osannut suhtautua keikkaan äärimmäisen surullisesti, koska Mattin lähtö oli ollut tiedossa pitkän aikaa ja olimme jo hyvässä vauhdissa uuden laulajamme kera. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Iced Earth on ollut vastaavassa tilanteessa, ja uskallan väittää jo nyt, että olemme nousseet jaloillemme vahvempina kuin koskaan.
Eräänlaisena Matt Barlow’n ja Tim Owensin aikakausien testamenttina julkaistiin viime kesänä Festivals of the Wicked -dvd-paketti, jonka Jon kuitenkin kieltää olevan se täydellisin mahdollinen tallenne Iced Earthin värikkäästä historiasta.
– Eräänä päivänä julkaisemme kokonaisuuden, joka koostuu ainutlaatuisesta klubikeikasta tolkuttoman pitkän settilistan kera. Haluan kasata itse keikan rinnalle pitkän ja kaiken kattavan dokumentin, jossa puhutaan koko Iced Earthin historiasta mitään peittelemättä. Sen on oltava mittava kokonaisuus, jota varten minulla on jo nyt tonneittain materiaalia.
Jos palataan hetkeksi menneeseen ja Iced Earthin 2000-lukuun, tähän aikaan mahtuu viisi albumia, kolme laulajanvaihdosta, peruuntuneita kiertueita ja epävarmuutta, mikä sai monet epäilemään, onko bändillä enää edessään kovin kauaskantoista tulevaisuutta.
– Tietenkään kokoonpanon ei haluaisi koskaan muuttuvan, mutta meidän eteemme on osunut näitä mutkia harvinaisen paljon. Melko harvassa tapauksessa kyse on ollut oikeasti henkilökohtaisista asioista. Uskokaa tai älkää. Ainahan tällaisissa tilanteissa voisi luovuttaa, mutta minä en ole sellainen. En luovuta Iced Earthin suhteen koskaan.
Vaikka Tim Owensin kanssa äänitetty Framing Armageddon (2007) ja Matt Barlow’n paluualbumina tunnettu The Crucible of Man (2008) keräsivät monelta suunnalta ylistystä, Iced Earthin ympärillä saattoi aistia ristiriitaista ilmapiiriä niiden julkaisun aikaan.
– Noiden albumien ajat olivat minulle todella raskaita. Menetin lyhyen ajan sisällä kolme perheenjäsentäni. Isäni, siskoni ja veljeni kuolivat odottamattomasti. Se oli musertavaa aikaa perheelleni ja olin vähällä etääntyä lopullisesti kaikesta siitä, mille olen yleensä antanut kaikkeni, Schaffer toteaa ja vaikenee hetkeksi.
Lue koko juttu Infernon numerosta 9/2011 (#91).
