Pitkästä aikaa undergroundbändi, joka kuulostaa räjähtävässä vimmassaan ja pitelemättömyydessään oikeasti vaaralliselta. Pohjois-Carolinan Charlotten kellarien syvyyksistä kantautuu ihokarvat nostattavaa räyhää, joka naittaa sumeilematta black metalia, punkkia ja hardcorea.
Neljä vuotta toimineen jenkkibändin kakkosalbumi tihkuu joka suuntaan kohdistuvaa kesyttämättömän eläimellistä raivoa ja kapinaa. Mistään päämäärättömästä uhosta ei ole kyse, vaan nyt puhutaan tulisen aggression hallitusta kanavoinnista. Napakoiden rypistysten armottomilla hyökkäyksillä tehdään kerrasta selvää jälkeä.
Vaikka levy on valtaosin rivakkaa ja rupista paiskontaa, sillä annetaan oikeissa kohdissa tilaa myös maukkaalle groovelle. Parhaimmillaan molemmat osa-alueet toimivat hyytävän upeasti. Hyytävää on myös solisti Dustin Carpenterin raadollisen myrkyllinen tulkinta, joka tuntuu luissa ja ytimissä asti.
Puolituntinen levy ansaitsee pisteet siitä, ettei sillä ole mitään turhaa. Vaikka lyhyempiin kaahauksiin olisi voinut jopa lisätä hieman pituutta, tällaisenaankin matsku repii komeasti luulot pois. Erityisen tappava meno on kappaleissa Rotten to the Core, Jump ja Say No.