Omaleimaisena ja kursailemattomana rockbändinä tutuksi tullut tamperelaispoppoo on ehtinyt viidenteen kokopitkäänsä. Persoonallisen laulajan johdattamassa värikkäässä kokonaisuudessa paiskaavat kättä niin metalli-, industrial- kuin punkvaikutteetkin. Vivahteikasta musisointia ryydittävät erikoiset, monenlaisissa mystiikka-aiheissa hyppivät lyriikat.
Levyn kertosäkeisiin, riffeihin ja melodioihin on onnistuttu upottamaan runsas annos koukkuja ja sokerisuutta. Kokemus kuuluu, eikä bändillä ole hankaluuksia pitää polveilevaa albumia kasassa. Yhtye heittäytyy erilaisten tunnelmien tulkiksi vaivatta, mikä korostuu Piritta Lumouksen hienosti mukautuvassa äänessä.
Albumin viekkaan ilkikurisista kappaleista moni jää kaikumaan päähän pitkäksi aikaa. Tehokkaimmin tässä kunnostautuvat Daddy Smells Like Rock’n’ Roll ja Hard Rock and Rollators. Vaikka jokunen kliseisempi ja härskimpi sävellysratkaisu menee yli hilseen, yksikään levyn sävellyksistä ei taannu huonoksi. Lopputuote onkin avoimessa flirttailussaan ja kummallisissa kokeiluissaan täsmälleen sitä, mitä nykyrockin kenttä tarvitsee.