24.10.2013

Medeia
Iconoclastic
Fullsteam
3_kirvesta

Suomalaisten omana pienenä metallisalaisuutena säilynyt Medeia on heittämässä parhaillaan puolensataa keikkaa pitkin Eurooppaa Children of Bodomin lämppärinä. Nyt jos koskaan bändi on sen kuuluisan kansainvälisen läpimurron kynnyksellä, eikä uudella Iconoclastic-levyllä ole varaa ryssiä hommaa suohon.
Ensimmäiseksi albumi kiinnittää huomiota kansikuvallaan, josta on löydettävissä pentagrammi, risti sekä koristeelliset vuohensarvet. Näinkin suoraviivainen symboliikka yhdistettynä levyn nimeen saa tyhmemmänkin tajuamaan, että Medeia ottaa uusimmallaan aiempaa kärkkäämmin kantaa uskontoihin – ja miksi ei ottaisi, sillä eri uskontojen masinoimat sodat ovat yksi tämän maailman suurista kirouksista.
Musiikillisesti bändi liikuskelee edelleen jossain teknisen deathcoren tietämillä, mutta Iconoclasticilla kaikkein tiukin rouhinta on ottanut hieman hellittääkseen, mikä tuntuu alkuun todella kovalta pettymykseltä.
Levy pyrkii esittelemään yhtyeen vahvuuksia monipuolisena metallibändinä siinä myös monilta osin onnistuen. Miksi sitten ”vain” kolme kirvestä? No, kuten edellisen Infernon Medeia-haastattelussakin selkeästi todettiin, bändi on ehdottomasti parhaimmillaan lavalla, eikä uusi levy yksinkertaisesti välitä Medeian tappavaa livehenkeä, jota on tullut todistettua henkilökohtaisestikin parin todella tiukan keikan muodossa.
Mitään sysipaskaa himmailua albumilta on silti turha odottaa. Tiukimmillaan porukka takoo turpaan entiseen malliin, mutta vastaavasti myös pehmeämpi ääripää on saanut lisää tilaa. Kyllä, tämä on juuri sitä monipuolistumista, jonka perään moni kuulija ehti varmaan jo huudellakin melkoiseksi turpamyllyksi osoittautuneen Abandon All -edeltäjälevyn (2011) jälkeen.
Vastoin yleistä käytäntöä Iconoclastic vain paranee loppuaan kohden, ja päätöspuolen yleisönhuudatusherkuksi jätetty Misery Prevails ja kertosäkeensä tiukasti päähän takova Reverence ovatkin aika helposti Medeian uran parhaimpien kappaleiden joukossa. Pieni uudistuminen osoittautuu siis myös toimivaksi.
Lopulta Iconoclastic ei ole aivan niin kova kuin saattoi odottaa. Albumi on toki hyvä, erilainen, soittoteknisesti äärettömän tiukka ja laadukkaasti toteutettu, mutta kovin energia jää uupumaan. Todennäköisesti kappaleet aukeavat kunnolla vasta keikkatilanteessa, joten tuskinpa Medeian noususuhdanne kaatuu tähän julkaisuun.

Teksti: Joni Juutilainen Kuva: Mikko Pylkkö

Lisää luettavaa