Inferno tarjoaa: kuuntele Sons of Aeonin debyyttilevy!

11.01.2013

www.sonsofaeon.net

1. Faceless

Mietittiin jonkin aikaa, mikä laitettaisiin levyn avausraidaksi. Se ei missään nimessä voinut olla liki kahdeksanminuttinen Faceless tai vaihtoehtoisesti sen todellakin piti olla juuri se. Niinhän se sitten oli. Tätä voisi luonnehtia Willen (Naukkarinen, kitara) death metal -oopperaksi loputtomine riffeineen ja tempovaihdoksineen. Tonyn (Kaikkonen, laulu) sanat kertovat siitä, kuinka oravanpyörä jatkaa pyörimistään… Hyppää kyytiin.

2. Cold Waves

Levyn suoraviivaisimpia kappaleita, joka sai alkunsa Tommin (Kiviniemi, basso) kahdesta riffistä ja Wille jatkoi siitä. Luulimme tehneemme ehdan death metal -biisin ilman tyttöilyä kunnes rakas miksaajamme Antti Malinen nosti väliosan soidessa t-paidan ylös, heilutteli solakkaa vatsaansa ja nimesi väliosan ”napatanssikohdaksi”. Siihen muuten yhytettiin eräänä kesäyönä Mustan Kynnyksen terassilta Kainulaisen Tuomas paukuttamaan tamburiinia.

Sanat ovat minun käsialaani ja käsittelevät kontaktin menettämistä omaan itseen sekä sen uudelleen tavoittamista.

3. Burden

Minulla oli tämän biisin intro ja säeriffi jonkin aikaa valmiina, mutta jatkoa ei meinannut syntyä. Olin yrittänyt tuputtaa niitä Willelle, jotta se kehittelisi biisiä eteenpäin, mutta silläkään ei tuntunut olevan ideoita. Olin Ghost Brigaden festarikeikoilla mukana ja oltiin Etelä-Ranskassa viettämässä välipäiviä kun hotellissa Willelle iski ihme inspiraatio ja Burdenin puuttuvat osat syntyivät siltä istumalta. Varmaan juuri syöty aamiaispatonki kertoi mitä biisiin kuuluu tulla.

Biisissä on minun kirjoittamani sanat, jotka kertovat sukupolvelta toiselle siirtyvästä peikosta, joka kolkuttelee salakavalasti takaraivossa sumentaen meidän mieltämme ja pilkahtelee esille selittämättömänä ahdistuksena. Peikonkesytysbiisi.

4. Enemy of the Souls

Sekä Willen riffien että Tonyn lyriikoiden osalta jälleen sitä levyn suoraviivaisempaa osastoa, mutta mielestäni biisissä on silkan turpaanvedon lisäksi erittäin synkkä yleistunnelma, mistä pidän kovasti.

Sanoissa Tony pohtii järjestäytyneen uskonnon tekopyhyyttä. ”Kaikkea se ’kuolemanpeleko’ saakin meissä aikaan.”

5. The Centre

Tyyntä myrskyn edellä. Tämän biisin kohdalla sain toteuttaa kaksi pitkäaikaista unelmaani: tehdä osittain akustisen biisin ja nauhoittaa nuo akustiset keskisuomalaisen mökin kuistilla. Jos tarkkaan kuuntelee niin taustalla kuuluu joissakin kohdissa järven liplatusta ja ohi lentävien lintujen ääniä. Yksi otto piti ottaa kokonaan uusiksi kun lokki rääkäisi suoraan mikkiin. Biisin puhelauluosuuksista vastaa Sacha Dunable (Intronaut, Bereft). Biisin loppuun Tommi tuuppasi bassolinjat, jotka toivoisin itse keksineeni.

Sanat ovat minun ja kertovat sellaisesta hetkestä kun kaikki on hyvin.

6. Havoc & Catharsis

Kaivattiin levylle lisää punkkia ja sitä tuli tämän levylle viimeiseksi valmistuneen biisin muodossa. Willen riffit ja sanat. Kitaroita nauhoittaessa piti välillä lopettaa soitto kesken kun pysähdyttiin fiilistelemään Pasin (Pasanen, rummut) työskentelyä. Lopun ala-asteriffi soi koko viime kesän päässä taukoamatta ja samaisen riffin päälle Wille roiskaisi levyn ainoan oikean soolon.

Wille kertoo sanoista: ”Näiden sanoituksien pohjat on tehty jo vuonna 2006 kun ensimmäinen bändini, Sunride, hajosi kymmenen vuoden jälkeen. Se oli mulle kova paikka vaikka itse vihelsinkin pelin poikki. Biisi kertoo siitä kuinka joskus on rakaskin asia jätettävä taakseen järkensä säilyttämiseksi.”

7. Weakness

Joissakin arvioissa on mainittu, että meillä kuuluu paikoittain At the Gates -vaikutteita. Ei haittaisi minua vaikka kuuluisi enemmänkin, mutta tämän levyn biiseistä Weakness on ainoa, jossa itse kuulen niitä selkeästi. Riffit ovat minulta lähtöisin, Wille herkutteli lopun melodiat. Tämän biisin runko valmistui lopulta yhdessä jammailemalla, mikä on meille melko epätavallista.

Tonyn sanat, joita hän kommentoi seuraavasti: ”Jotkut rakentavat koko elämänsä valheiden varaan esittäen jotain aivan muuta kuin todellisuudessa ovat. Jonain päivänä kun kulissit sortuu… On myöhäistä”.

8. Seeds of Destruction

Olisiko levyn hyökkäävin biisi? Wille sävelsi riffit ja Tony kirjoitti sanat: ”Katsaus tulevaisuuteen, jota ei ole.. Ihminen kun ei koskaan opi vaan toistaa samat virheet aina uudestaan ja uudestaan. Pääasia että kulissit on kunnossa vaikka muuten mennäänkin päin persettä”. Biisi sisältää levyn ainoan blast beatin. Levyn lyhin, mutta soitannollisesti ehkä haastavin biisi. Minulla on tallessa treeninauha, jossa soitetaan tätä ensimmäisiä kertoja ja siinä kuuluu yhtä paljon kiroilua kuin soittoa.

9. Wolf Eyes

Ensimmäinen tälle bändille tehty biisi, sanoiltaan ja musiikiltaan Willen käsialaa. Kokonaan näin melodista biisiä emme varmaan tule enää kirjoittamaan ja biisi oli pitkään vaarassa pudota levyltä pois. Onneksi näin ei käynyt, mielestäni Wolf Eyes on hyvä melodeath-biisi. Loppuun ladattiin niin paljon melodiakitaroita päällekkäin kuin kehdattiin ja vielä muutama siihen päälle.

Sanoitukset kertovat suuntansa täysin kadottaneesta ihmisestä ja matkasta joka hänen täytyy tehdä uuden suunnan löytämiseksi.

10. Black Sheep Process

Jos levy alkaa riffien sarjatulella niin se päättyy mahdollimman minimalistisesti. Muistan joskus teininä huomanneeni, että jotkut hittibiisit perustuivat yhteen ainoaan riffiin, jota toistetaan biisin alusta loppuun asti. Olen siitä asti haaveillut tekeväni joskus yhden riffin biisin, mutta en ole ollut varma uskaltaisinko sitä koskaan tehdä. Vaan tässä se nyt sitten on. Wille lisäili melodiat loppuun ja alusta asti oli selvää, että tämä olisi instrumentaali. Biisin kestoa tai lopetusta ei suunniteltu ollenkaan vaan studiossa laitettiin nauha pyörimään ja Pasi soitti rumpuraidan täysin fiiliksellä, kitarat vedettiin myöhemmin sen mukaan.

Lisää luettavaa