Vuosi on taas vaihtunut ja se tarkoittaa sitä, että on aika julkistaa Infernon kriitikkoäänestyksen tulokset. Äänestykseen osallistui 20 infernolaista ja listat kokosi tuttuun tapaan Tero Lassila.
Kisa oli tasainen sekä koti- että ulkomaisten levyjen puolella, mutta tasapisteisiin ei päädytty. Ulkomaisten albumien sarjassa voittoon ylsi Opeth, mutta Judas Priest ja Dödsrit seurasivat tiiviisti kannoilla ihan maaliviivalle saakka. Tämä oli Opethille toinen voitto; edellinen on vuodelta 2008, joka oli myös ensimmäinen kerta, kun Infernon vuosiäänestys toteutettiin nykyisessä formaatissaan.
Seuraavassa ulkomaisten albumien kärkikymmenikkö. Kotimaisten albumien lista löytyy täältä.
10. Yoth Iria – Blazing Inferno
”Musiikki on äärimmäisen melodista, tunnelmallista, kuumaa ja saatanallista. Sekaan on viskottu antiikin Kreikan tunnelmia, kilkuttimia, suristimia ja muunlaisia rituaalimenoja, toki perinteitä kunnioittaen.”
-Niko Ikonen, arvioitu Infernossa 10/24
9. Tribulation – Sub Rosa in Æternum
”Meille, joille goottirokki on kiehtovista elementeistään huolimatta välillä hieman munatonta nurkassa murjottamista, Tribulationin versio tyylistä on kuin lahja pimeydestä.”
-Toni Keränen, arvioitu Infernossa 9/24
8. My Dying Bride – A Mortal Binding
”A Mortal Binding on seitsemän pitkän kappaleen jättiläinen, joka paljastaa salaisuuksiaan hiljalleen ja kiireettä antaen kuulijan nautiskella rauhassa.”
-Tami Hintikka, arvioitu Infernossa 4/24
7. Bruce Dickinson – The Mandrake Project
”Levy on vanhaa kierrättävä, sopivasti kokeileva ja hitusen kujeileva kymmenen kappaleen paletti.”
-Jaakko Silvast, arvioitu Infernossa 4/24
6. Unto Others – Never, Neverland
”Albumi rytyyttää kuulijaa reippaasti seinästä toiseen, eikä mennessään paljon pahoittele. Herkästä instrumentaalista syöksytään varoittamatta hc-punkiin niin että nuppi tärisee. Aivan mahtavaa.”
-Jonna Ikonen, arvioitu Infernossa 8/24
5. Jerry Cantrell – I Want Blood
”Ilmaisussa on keskeisimpiä AiC-maneereja myöten oikea ääni kellossa. Raskaasti jyrnivät riffit ja tavaramerkkiäninöin ryyditetyt harmionialaulut keskitempoon myllerrettyinä ovat silkkaa Alice in Chainsiä. Tämän parempaa korviketta ei löydy, ja ilollahan laahustavan jyräävä melogrunge otetaan vastaan.”
-Kimmo K. Koskinen, arvioitu Infernossa 9/24
4. Iotunn – Kinship
”Iotunnin voi yrittää vangita progemetalli-termin kahleisiin, mutta lopulta mikään yksittäinen määre ei kerro likikään täyttä totuutta. Kinshipillä soi aika lailla koko metallimusiikin kirjo, mutta ilman minkäänlaista sekasotkun tuntua. Iotunnin musiikki on täysin luonnollisen oloista, aivan kuin se olisi tehnyt itse itsensä. Ja mikä parasta, myös kuulija pääsee vaivatta osaksi sen ulottuvuuksia.”
-Matti Riekki, arvioitu Infernossa 9/24
3. Dödsrit – Nocturnal Will
”En tiedä, onko se helppoa jos sen osaa, mutta tässä ainakin osataan, se on varmaa. Christoffer Österin yhden miehen bändinä aloittanut ruotsalaisryhmä tekee juttuaan täydellisyyttä hipelöiden.”
-Tami Hintikka, arvioitu Infernossa 3/24
2. Judas Priest – Invincible Shield
”Vaikka maailma tuntuu menevän koko ajan huonompaan suuntaan, pallolla on taas paljon mukavampi tallustaa, kun edessä on elävä todiste siitä, että genren kulmakiviin lukeutuva yhtye kykenee tekemään Invincible Shieldin kaltaisen albumin yli puoli vuosisataa perustustensa rakentamisen jälkeen.”
-Elli Muurikainen, arvioitu Infernossa 2/24
1. Opeth – The Last Will and Testament
”Yhtye edustaa taitavasti ja juonikkaasti kiemurtelevassa soitannassaan vain ja ainoastaan omaa, kummallista ja kiharaista itseään.”
-Eetu Järvisalo, arvioitu Infernossa 10/24