Aiemmin Idle Handsinä tunnetun bändin kolmannen täyspitkän biiseissä on toisiinsa nähden enemmän vaihtelua kuin edellisillä levyillä. Albumi rytyyttää kuulijaa reippaasti seinästä toiseen, eikä mennessään paljon pahoittele. Herkästä instrumentaalista syöksytään varoittamatta hc-punkiin niin että nuppi tärisee. Aivan mahtavaa.
Sunshine on ainoa hiukan kokonaisuudesta irrallisen tuntuinen kappale. Siinä on epäilyttäviä duurisointuja, jotka tuovat mieleen jonkin ysärin unohtuneen reikähousuhitin. Tietämättä en olisi ikinä arvannut, että esittäjä on Unto Others.
Gabe Franco on virkistävän omaperäinen laulaja. Ei mikään huippuunsa viilattu tekniikalla kikkailija, vaan sympaattisella tavalla raa’an ja rehellisen kuuloinen. Kun tulkitaan, sen täytyy tuntua. Viis siitä, vaikka vauhdissa joskus vähän roiskahtaisi.
Levyä kuunnellessani tunnen sisusteni menevän suloisesti vereslihalle. Kuin ikävöisi jotakin, jota ei oikein osaa määritellä. Matkaan ajatuksissani jonnekin nuoruuden epävarmuuden ja viattomuuden päiviin rakastuen levyn herättämään pehmoiseen kipuun koko ajan enemmän.
Ai että. Tämä jää varmasti pyörimään gramofonin lautaselle kotvaksi.