Kesäinen aurinko helottaa täydeltä terältä Tampereen yllä, ja Pispalanharjulta avautuu aina niin huikeat näkymät yli Pyhä- ja Näsijärven. Harjun korkeimmalla kohdalla olevalla näköalapaikalla on reilusti piknik-henkisiä ihmisiä ja selfieitä sekä groupieita (?) otetaan liukuhihnalta. Jostakin kuuluu innostunut selostus Suomen pelistä USA:ta vastaan. Härmän pojat ovat vissiin ylivoimaisia.
Antaapa näiden tunnelmien olla, Inferno lähtee kohti vastavirtaa. Se onnistuu helposti laskeutumalla hieman alaspäin harjun rinnettä – ja pian ollaankin Vastavirta-klubilla. Enemmän tai vähemmän punk-henkisten keikkojen isäntänä useimmiten toimivassa mahtavassa alakulttuurimestassa sukelletaan tänään metallisempiin tunnelmiin, kun lauteille astuvat amerikkalainen Lamp of Murmuur ja ruotsalainen Dödsrit. Kevätkesäinen maanantai-ilta ja tuollainen kaksikko Vastavirran lavalla? Siis mitä helvettiä? Aivan loistavaa!
Avarakatseista black metal -henkistä materiaalia työstävä Lamp of Murmuur aloitti yhden miehen – nimeltään M – projektina vuoden 2019 tietämillä, ja underground-pöhinä oli pian tosiasia. Nyt takana on jo neljä pitkäsoittoa ja vino pino muita julkaisuja. Lamp of Murmuur ja Dödsrit ovat rundanneet aiemminkin yhdessä, ja siihen on eräs erittäin käytännöllinen syy: muutamat Dödsritin musikantit soittavat myös LOM:n livekokoonpanossa.
Inhimilliseen aikaan, puoli kahdeksan tietämissä, alkoikin tapahtua. Maskeeratut ja/tai kasvonsa huiveilla peittäneet muusikot astelivat lauteille, ja muun asiaankuuluvan rekvisiitan lisäksi komean viitan selkäänsä asetellut M asettui estradin keskipisteeksi. Pääkopan sisällä kaikui kysymys: miten esimerkiksi uusimmalla The Dreaming Prince in Ecstasy -albumilla kovaa jälkeä tehnyt orkesteri toimii livenä?
No hemmetti, toimihan se. Dödsrit-miehet loivat tukevan ja elävän pohjan, ja sen päälle pirun tyylikkäästi laulaneen/karjuneen M:n oli helppo sommitella monin paikoin suorastaan loistavia riffejä ja muita hienoja tunnelmakudoksia. Tai no, ”helppo” ei ole siinä mielessä oikea sana, että muusikolla tuntui olevan kovasti ongelmia pedaaliarsenaalinsa kanssa, mutta kokonaistunnelmaa tekniset vaikeudet eivät onnistuneet laskemaan. Eivät ainakaan yleisön.
2020-luvulla tultaessa metallin saralla on hemmetin vaikea keksiä ja kehittää oma juttua, ja vaikka ison sisäisen evoluution läpikäynyt Lamp of Murmuur lainaakin ideoita esimerkiksi Norjan vuonojen rannoilta – Immortalin riffejä on tarkasteltu, kuten myös Dimmu Borgirin syntikkamaailmaa, vain pari mainitakseni – M on silti onnistunut viemään Lamp of Murmuurin varsin tunnistettaville ja omintakeisille mustuneille metsästysmaille. Eräs salaisuus piilee rohkeassa rajojen rikkomisessa: toisinaan Lamp of Murmuurin materiaalilla ei tunnu olevan mitään tekemistä black metalin kanssa – ei ainakaan vanhan liiton nokikolarismin – mutta moniin suuntiin kurkottava kokonaisuus marssii silti eteenpäin luontevasti ja saumattomasti. Kaiken pohjalla taitaa olla se yksinkertainen juttu, että M on pirun lahjakas säveltäjä – ja lisäksi hänen kehityksensä tuntuu olevan nopeaa.
Kun tunnin intensiivinen ja välispiikitön setti päättyi ”thank you Tampere” -huudahdukseen, Vastavirran ilahduttavasti täyttäneen yleisön nyrkit nousivat tanakasti ilmaan. Aika moni paikalle saapunut taisi kokea ensimmäisen Lamp of Murmuur -keikkansa, mutta vastaanotosta päätellen tuskin viimeistä.
Kitaristi Georgios Maxourisin verran hollantilaista vahvistusta saanut Dödsrit ei turhia aikaillut vaan aloitti oman settinsä vain parikymmentä minuuttia Lamp of Murmuurin jälkeen. Asian ytimessä oltiin ihan saman tien: Dödsrit-viisikon rujo energisyys ja helvetin tiukka soitto eivät jättäneet mitään kysymyksiä.
Laulaja-kitaristi Christoffer Österin ympärille viimeiden kymmenen vuoden aikana kasautunut viisikko on tullut tunnetuksi muun muassa melankolista crustia ja atmosfäärisiä black metal -sävyjä yhdistelevästä tyylistä, joka sulautuu saumattomasti yhteen pitkissä biiseissä. Laulu taas on mallia ”rääky”, ja elävänä niin Österin kuin Maxourisin huudot pureutuivatkin aika pirun syvälle luihin ja ytimiin.
Kun ennakkoluulotonta ja genrerajoja kunnioittamatonta Dödsritiä katseli ja kuunteli lähietäisyydeltä tunnin, arvostus mainioita levyjä julkaissutta orkesteria kohtaan kasvoi entisestään. Jos Lamp of Murmuur on kyennyt luomaan jotain omaa raskaan musiikin saralla, samaa voi todellakin sanoa Dödsritistä. Välillä blastattiin ns. hulluna, kun taas seuraavaksi jauhettiin murskaavaa ”Neurosis-riffiä” hyvän aikaa – ja tämä kaikki sai runsaasti lisämausteita tarttuvasta ”Iron Maiden -kitaramelodiasta”. Todellakin: kolmen kitaran oivaltava myllytys – välillä myös kuulas sooloilu – laajensi Dödsritin ärhäkkää soundia maailmoihin, joihin kovin moni muu ei ole kyennyt uppoutumaan.
Lisätäänpä maukkaaseen kattaukseen vielä sovitukset, sillä monta kertaa Dödsrit-biisi tuntuu jo loppuvan, mutta mitä vielä: samassa hetkessä kentälle pukataan uusia, vieläkin maukkaampia kitarakudelmia. Tämä, jos joku, kertoo saumattomasti lahjakkuudesta.
Olihan se pirun hieno iltama ilahduttavan omia polkuja kulkevien bändien kanssa. Sanomattakin on siis selvää, että Helsingin suunnalla kannattaa olla tarkkana juuri nyt, sillä kaksikko täräyttää tänään On the Rocksin varjoissa.
Teksti ja kuvat: Timo Isoaho
Lamp of Murmuur
Dödsrit
