Mastodonin rumpali-laulaja Brann Dailor paljasti tuoreessa Blabbermouthin haastattelussa yhtyeen saaneen juuri uuden albuminsa valmiiksi. Kyseessä on ensimmäinen levy ilman kitaristi-laulaja ja perustajajäsen Brent Hindsiä, jonka kanssa yhtyeen tiet erkanivat maaliskuussa 2025. Viisi kuukautta myöhemmin Hinds menehtyi liikenneonnettomuudessa.
Lue myös: Mastodonin uusi levy on valmis, sanoo Brann Dailor – ”Sitä oli hyvin rankka tehdä”
Vaikka Hinds ei Dailorin mukaan ollut enää loppuaikoina järin innostunut ja kiinnostunut Mastodonin tekemisistä ja pian eron jälkeen kitaristi heitteli somessakin melko tylyjä kommentteja ex-bänditoveriensa suuntaan, rumpali uskoo, että ajan myötä Hinds olisi varmasti taas löytänyt kipinän ja palannut riveihin.
”Hän oli villimies. Rakastin häntä syvästi ja meillä oli todella läheinen musiikillinen suhde. Olimme veljiä, vaikka lopussa olikin vaikeaa. Yritimme kyllä auttaa häntä selvittämään, mitä hän halusi tehdä, mutta hän oli vähän levällään”, Dailor toteaa.
”Minua surettaa se, miten asiat päättyivät. Kukaan ei halunnut sitä. Minä ajattelin, että tulevaisuudessa hän tulisi takaisin uudistuneena ja olisi ihan, että: ’Hei jätkät, mitä vittua? Kaikki tuo turha paska?’ On surullista, että se ei enää ole mahdollista.”
Lue myös: Mastodon-kitaristin hengen vaatineen onnettomuuden tutkinta valmis, raportti julki
Mastodon pysyi samassa kokoonpanossa – Dailor, Hinds, kitaristi Bill Kelliher ja basisti-laulaja Troy Sanders – kunnioitettavat 25 vuotta. Tämä seikka tekee Hindsin menettämisestä entistäkin raskaamman asian, sanoo Dailor.
”Me todella rakastimme toisiamme. Rakastimme hengata toistemme kanssa ja luulen, että myös Brent rakasti sitä toveruutta. Mutta hän oli todella monimutkainen ihminen, jota oli todella hankala pitää aloillaan. ’Tule treenaamaan kanssamme’, yritin sanoa, mutta hän oli vain: ’Viimeinen asia, jota elämässäni haluan, olla treenata. Haluan mennä ja hengailla ja pitää hauskaa.’ ’Ymmärrän kyllä, mutta olisi siistiä, jos tulisit välillä treenikämpille.'”
”[Minä, Sanders ja Kelliher] olimme aina valmiina menemään treenikselle ja paiskimaan hommia. Niin on aina ollut. Brent tuli yleensä mukaan viimeisellä minuutilla, mutta se järjestely toimi meillä pitkään. Mutta sitten hän… tuntui, ettei hän enää halunnut olla siellä ollenkaan. Kuten sanottu, rakastin häntä eikä kukaan ollut vihainen tai mitään.”
”Hän oli vain hyvin väsynyt. Hän valvoi kaikki yöt eikä halunnut käyttää seuraavaa päivää metalliriffejä jauhaen. Hän halusi vain mennä kellariinsa näppäilemään kitaraansa kahdelta yöllä. Pian kahdelta yöllä muuttuikin aamuseitsemäksi. Kai se oli sitä rokkitähtielämää. Muilla tyypeillä on lapsia ja perhettä, joten me haluamme jamitella päivällä ja syödä illallista seitsemältä. Meillä oli normaali arkiaikataulu, mutta Brent oli tyyppi, jota monet ihailivat sen vuoksi, koska eivät itse pystyisi olemaan kuin hän.”