Kun osin jopa tummat pilvet alkoivat alkuillasta väistyä lopullisesti taivaalta, ulkolavalle kiipesi kotimaisista tekijämiehistä – muusikoiden taustoilta löytyy niin Hornaa, Ajattaraa, Behexeniä kuin vaikka Deathchainiakin – koostuva Chamber of Unlight.
Kymmenisen vuotta sitten varsinaisesti perustetun bändin materiaalista välittyy syvä kunnioitus ”90-lukulaiselle black metalin soundille ja hengelle”, eivätkä esimerkiksi Emperorin varhaisten levyjen tunnelmat ole kovinkaan kaukana ”Valottoman kammion” ulosannista.
Varsin harvakseltaan esiintyvän Chamber of Unlightin Steelfestin kesyttämätön keikka oli sataprosenttisesti ”sitä ihteään”. Homma oli kohdallaan käytännössä kaikilta osin: livesoundi oli tanakan selkeä, soitossa oli dynamiikkaa ja atmosfääriä, muusikoiden ulkoinen habitus kunnioitti genren perinteitä, solisti Necrosiksen – lähipiirilleen Juha Harju – tulkinta oli nyanssirikasta ja niin edelleen.
Tottahan toki kakkosalbuminsa lähiaikoina julkaisevan Chamber of Unlightin ”öisten varjojen kutsu” olisi toiminut vielä astetta tai paria väkevämmin Steelfestin sisälavalla, luonnonvalojen ulottumattomissa, mutta toisaalta konsertin toimivuus keväisessä ulkoilmassa – toki välkkyvien spottien tulemana – alleviivasi sitä, että nyt puhutaan erinomaisesta toimituksesta.
Seuraavaksi samalle ulkolavalle kapusi kahden miehen brasilialainen tuhopartio Holocausto (tunnetaan nykyään myös nimellä Holocausto War Metal). Mutta niin, mitähän hemmetin voimaliemiä Belo Horizonten juomaveteen laitettiin 80-luvun alkuvuosina, sillä vuonna 1985 seutukunnassa alkunsa saivat muun muassa Sepultura, Sarcófago ja Holocausto. Se on ainakin varmaa, että ko. yhtyeiden hurjimuksille juotettiin ”suomalaista karheaa kalkkia”, sillä esimerkiksi Terveet Kädet, Rattus ja Kaaos olivat kovassa huudossa Belo Horizonten kellareissa. Holocauston alkuperäinen kitaristi (nykyään myös laulaja) Valério ”Exterminator” Salles muistikin mainita Steelfestin lavalla niin Rattuksen kuin myös tuoreemmankin suomalaisyhtyeen Força Macabran.
Holocauston keikka oli… vähintäänkin mielenkiintoinen. Sallesin ja rumpali Márcio Jamesonin yhteispeli oli kauniisti sanoen kaoottista, ja keikan alkupuolella tulikin mietittyä erityisesti yhtä juttua: onko tämä samaan aikaan v***n kova ja/tai v***n paska?
Aika pian ajatus kääntyi enemmän ensin mainitun luonnehdinnan suuntaan, sillä totta kai pioneeritason war metalin pitääkin olla suorastaan hämmentävän raakaa, alkukantaista ja vaarallista. Toki joku voisi ajatella, että neljän vuosikymmenen aikana esimerkiksi soittotaidot – tai solistin englannin kieli – kehittyisivät hieman erilaiselle tasolle, mutta Holocauston kohdalla ei ole kysymys mistään tällaisesta – ja helvetin hyvä niin. Kun kaksikko kohkasi menemään varhaisia taistelulaulujaan, tuli vahvasti mieleen, että aivan kuin oltaisiin päästy seuraamaan Holocauston treenejä vuonna 1985, kun tällaisia biisejä soitettiin ensimmäisen kerran missään. Tai vaikkapa Sodomin – joidenkin Holocauston kappaleiden kulmikkaat sovitukset toivat välillä mieleen Obsessed by Cruelty -klassikon.
Mikä tärkeintä ja tavallaan myös hellyyttävintä, Salles ja Jameson näyttivät nauttivan touhusta hyvinkin kovasti – ja erityisesti siitä, että pääsivät esiintymään ”kansainväliselle suomalaisyleisölle”. Mutta joo, sanotaan vielä kerran: olihan se oikeastaan v***n kova.
Seuraavaksi sisälavalle puolestaan kapusi Sabathan. Belgialainen black metal -yhtye Enthroned tuntui aikoinaan jäävän kilpakumppaniensa varjoon, mutta kun Enthronedin alkuaikojen basisti-laulaja Lord Sabathan nyt nousi estradille esittämään belgibändin varhaisia 90-luvun bravuureita, homma toimikin suorastaan loistavasti. Eturivien diggareiden riehakkuudesta ja liikkeelle silloin tällöin pyörähtäneestä moshpitistä päätellen Sabathan / Enthroned oli kovinkin odotettu vieras Steelfestin kattauksessa.
Ja tosiaan, miksi ei olisi ollut… Jo hyvän aikaa sitten kirjoitettu biisimateriaali vakuutti kautta linjan, puhumattakaan erittäin tymäkästä livesoundista ja nelikon älyttömän tiukasta soitosta. Allekirjoittaneen kohdalla ilman suurempia odotuksia teräsfestarin lauteille kivunnut Sabathan nappasi ainakin toistaiseksi haltuun ”kovin positiivinen yllätys” -pystin. Jäädään katsomaan, miten tilanne kehittyy…
Teksti ja kuvat: Timo Isoaho
