En tiedä, onko se helppoa jos sen osaa, mutta tässä ainakin osataan, se on varmaa. Christoffer Österin yhden miehen bändinä aloittanut ruotsalaisryhmä tekee juttuaan täydellisyyttä hipelöiden. Dödsrit on neljännellä levyllään timantinkova.
Nocturnal Will jatkaa sujuvasti hyväksi havaitulla linjalla, jolla mustan metallin kylmyys ja crust-poljento paiskaavat kättä. Musiikki ei kuitenkaan ole black metalia eikä crustia, vaan ne ovat aineksia, joista on leivottu maistuvainen herkku. Dödsritin reseptin salaisuus piilee kitaroissa, jotka jutustelevat taukoamatta toinen toistaan maukkaammilla melodioilla.
Dödsritin melodiantaju ja kananlihamittarin tappiin pamauttava herkkukuvioilla mässäily ovat jossain määrin sukua esimerkiksi Martyrdödin, Aaran ja Forteressen vastaavalle toiminnalle. Nocturnal Will vie homman kuitenkin aivan omalle tasolleen: enemmän on todellakin enemmän.
Tuskaa ja epätoivoa ulvova rääkylaulu on jäisen raakaa, mutta jylhät, heleät ja tarttuvat koukut sekä kuljetukset hivelevät ja silittelevät kuuntelijaa niin, ettei viima pääse puraisemaan.
En oikein keksi, miten tätä lajiketta voisi jalostaa paremmaksi. Eri asia on musiikillisen ilmaisun laajentaminen ynnä erilaiset kokeilut, mutta juuri tällaisena, tässä ja nyt, ollaan parhauden äärellä.