Ruotsalainen Tribulation aloitti siirtymän death/blackistä kohti gootti- ja okkulttirokkausta viimeistään kolmannella levyllään The Children of the Nightilla (2015). Ilkeämieliset tahot ovat jopa puhuneet Tribulationin muuttumisesta Ripulationiksi.
Kaikkia ei voi tietenkään miellyttää, mutta meille, joille goottirokki on kiehtovista elementeistään huolimatta välillä hieman munatonta nurkassa murjottamista, Tribulationin versio tyylistä on kuin lahja pimeydestä. Romanttisen tummiin tunnelmiin sekoittuu aimo annos voimaa. Puhtaiden laulujen sekaan ärjytyt rouheammat osuudet muistuttavat menneistä vuosista.
Saturn Coming Down on kuin yhdistelmä Fields of the Nephilimin viekoittelevaa dramaattisuutta ja AC/DC:n eteenpäin rullaavaa voimaa. Ihanasti pulputtava Murder in Red on täydellistä taustamusiikkia punaviinin juomiseen leimuavan syysnuotion ääressä. Yhtyeen äidinkielellä tulkitun I takt med otiden -päätösbiisin kiito on kuin lepakkolauman lento läpi valtavan luolaston.
Välillä melodia- ja sointuratkaisut tuovat mieleen varhaisen Ghostin. Maanmiehiinsä nähden Tribulationissa on kuitenkin enemmän aidon veren makua.