Pitkän linjan brittituomitsijat ovat rajulla päällä. Parilta edeltävältä levyltä tutut pehmeydet on karsittu minimiin, ja tilalle on rouhittu raakaa raskautta. Nyt ei kuulla Tired of Tearsin kaltaisia kerrasta päähän iskeytyviä sävelmiä, vaan koukutus on pitkän kaavan mallia. Vaikka viulu silottaa särmiä, synkeää rosoa piisaa riittämiin. My Dying Bride on 2020-luvulla väkevässä kunnossa ja ammentaa ilmaisuunsa koko uraltaan.
Levyn lyhyin biisi, silti päälle kuusiminuuttinen Her Dominion avaa pelin hitaalla vyöryllä ja Aaron Stainthorpen suorastaan raakalaismaisella örinäsuorituksella. Heikoimmat romantikot putoavat kyydistä heti alkuunsa. Shokkialun jälkeen tarjoillaan single Thornwyck Hymn, joka muistuttaa, että My Dying Bride on melankolisen death doomin mestari. Surumielisyys sukeltaa sydämeen.
A Mortal Binding on seitsemän pitkän kappaleen jättiläinen, joka paljastaa salaisuuksiaan hiljalleen ja kiireettä antaen kuulijan nautiskella rauhassa. Paikoin uusi levy soi yllättävän kuolometallisena, kuten The Apocalyptistin pitkissä murinaosuuksissa. Levyn sinetöivä Crushed Embers keinuu ja lipuu hiljalleen kuin ruumissaatossa oleva vene usvaisen mustilla vesillä. Tyylikäs päätös tyylikkäälle levylle.