Indie Recordingsille kiinnitetty Woland julkaisee debyyttialbuminsa perjantaina 21. helmikuuta. Helsinkiläisen, post-black metalia soittavan yhtyeen levy kantaa nimeä Hyperion ja se on kuunneltavissa ilmestymiseensä saakka alusta loppuun Infernon sivuilla.
Pitkään hiottu Hyperion kurkottaa niin musiikillisesti kuin temaattisestikin – black metalille epätyypillisesti – pimeydestä kohti valoa.
Alta löytyvän soittimen alapuolella on yhtyeen luonnehdinnat jokaisesta kappaleesta. Mysteerin verhon taakse jäi, onko kommenteista vastuussa W, LXIV, JC vai CHCI3, mutta joku edellä mainituista Wolandin edustajista kuitenkin.
Conquer All
– Yhtyeen ensimmäinen kappale, albumin ensimmäinen sinkku ja itseoikeutettu avausraita. Monimuotoista, riisuttua ja kaikkea siltä väliltä.
Art of Ascension
– Lyyrisesti levyn keskeisimpiä kappaleita. Metallisiivet eivät aurinkoa paljon kavahda.
– Musiikillisesti levyn rivakinta ulosantia. Takapotku tenhoaa ja peppu heiluu, Piru laulaa ja rattaat natisee. Kelpo multakurkku Mathias Lillmåns lainaa myös äänihuuliaan vokaaleissa.
Living Water
– Reiluun viiteen minuuttiin mahtuu leukariffejä, ehtoollisen nauttimista, Blaken viisaita sanoja, Volvo-sooloja sekä kaikenmoista kirkumista. Pelastus ja tyydytys ovat joskus yksi ja sama asia.
None
– Siirrymme punaviinin hunnusta absintin mielenkiintoiseen maailmaan. Niin lyyristä kuin myös auditiivista hulluruohoa. Helvetin hirveä kappale kuulemma. Vähemmästäkin sitä tekijänä ylpistyy. Musiikillisesti varma vedenjakaja levyllä.
Extacy & Rapture
– Rokkenrollia, syntisen kiimaista groovea, logiikkaa uhmaavia kitarariffejä, John Miltonia, Geir Bartlandin komea laulusuoritus, lapsikuoroa sekä lyyristä tematiikkaa joka hienovaraisuudessaan haastaa jopa rannikkotykistön. Näistä, ja parista muusta asiasta on Hyperionin pisin kappale tehty.
Honey in the Lion
– Hengahdystauko järkäleiden välissä. 100 vuotta muuta levyä vanhempana soiva hetki.
Live Forever
– Conquer Allin rinnalla Wolandin vanhimpia kappaleita. Levyn maltillisinta antia, vaikka paikoitellen meininki yltyy melko massiiviseksi. Orastavaa päänraapimista odotettavissa.
Elevated Existance
– Levyn päätösraita tarjoaa, yllättävää kyllä, lisää massiivista äänimaisemaa. Selkeä päätöspiste siitä, mihin Conquer Allista päädyttiin. Alusta asti viimeiseksi raidaksi kirjoitettu kappale. Lyyrisesti, kuin myös sovituksellisesti, on paha pistää tästä isommaksi.
– Enemmän on enemmän.