Vuoden ensimmäisen Infernon unkarilaista metallikulttuuria käsitelleessä artikkelissa näkemyksiään kotimaansa raskaan musiikin tilasta ja tulevaisuudesta valottavat Mayhem-vokalisti Attila Csihar, Sear Blissin vokalisti-basisti András Nagy sekä Unkarissa Lethal Conflict -distroa pyörittävä Janne-Pekka Muikku. Kaikkien mielipiteet eivät lehteen mahtuneet, joten seuraavassa muutama maan raskaan musiikin toimijoilta kirvonnut kirpeä lisäkommentti. Osa vastaajista haluaa tulla esiin omalla nimellään, osa pysyä nimettömänä.
Teksti: Mikko Kuronen
Peter Sallai, Bornholm:
– Unkarin musiikkiskene on keskittynyt. Koska olen mukana Bornholmin kautta, olen nähnyt kuinka asiat kulkevat. Hammer, Edge ja Nail ovat saman yhtiön lafkoja, kuten lehtikin (HammerWorld). Heillä on omat bändinsä, joista jotkut ovat erittäin suosittujakin täällä. Näiden lafkojen kautta on todella vaikea pyrkiä ulkomaille, mutta omien bändiensä asiat he hoitavat hyvin.
– Loppuunmyytyjä keikkoja on rutkasti ja paljon nuoria tyyppejä, jotka pitävät populaarimetallista. Minä olen tästä maailmasta pihalla, mutta skene yrittää selvitä. Rahaa ei liiku. Paperilla näyttää hyvältä, että valtio (PANKKK, Program a Nemzeti Kortárs Könnyűzenei Kultúráért, kansallisen ei-klassisen nykymusiikin kehittämisohjelma) antaa rahaa bändin pyörittämiseen, mutta raha menee kaikkein tunnetuimmille underground-bändeille, jotka vetävät tuvat täyteen kuukausittain joka tapauksessa.
– Asiat kulkevat Unkarissa absurdia rataa. Bändit jotka todella tarvitsevat rahaa joutuvat ansaitsemaan sen itse. Hienoja stadioneita ja konserttihalleja piisaa, mutta loistavia klubeja ei ole. Rundaaminen on melko varmasti tappiollista. Underground pysyy kuitenkin hengissä ja monet nuoret bändit sinnittelevät raskaamman kautta. Unkarilaisen musiikkimaailman vahvuus on sen sinnikkyys.
– Kun tänne tulee tunnettu ulkomainen bändi, sillä on monia keikkamahdollisuuksia edessään. Mekin olemme soittaneet esimerkiksi monien pohjoismaisten metallibändien kanssa. Undergroundin heikkous on sen kateus. Bändit tappelevat toisiaan vastaan, samoin ihmisetkin toisinaan. En kuitenkaan mieti noita asioita. Jos aina ajattelee sitä mikä ympärillä mättää, ei ehdi tehdä ja kehittää omaa musiikkiaan, mikä on minusta kaikkein tärkeintä.
– Isoja rokkipaikkoja kuten Hard Rock Café täältä ei löydy, mutta huonolla äänentoistolla varustettuja pikkuklubeja on paljon. Konsertit ovat toisaalta useimmiten loppuunmyytyjä, joten ihmiset joka tapauksessa tarvitsevat metallia… Kannattaa käydä ensin katsastamassa tytöt! Konsertit ovat Budapestissä täynnä tyttöjä, en tiedä onko näin muissakin maissa, hah hah.
Tamás Mikus, Agregator/Astrodust:
– Undergroundin näkökulmasta HammerWorldin lafkat ovat tämän maan tärkeimmät levy-yhtiöt. Muita suuria yhtiöitä ei ole – pienemmistä olen kuullut, mutta niillä ei ole suurta vaikutusta skenessä. HammerWorld osti muistaakseni viime vuonna Rockinformin, joten minkäänlaista kilpailevaa toimijaa ei perinteisen paperimedian puolella ole.
– Tunnetumpien metallibändien parissa työskentelee muutama ohjelmatoimisto, itsenäisesti on erittäin vaikea toimia. Kiertueet ovat yksi juttu, mutta omillaan paljon vaikeampaa on saada kutsu festivaaleille soittamaan. Powerground Management, Hangya Production ja HammerWorld tukevat omia bändejään. Budapest Rock and Roll -järjestökin kuuluu samaan ryhmään, mutten tiedä onko sitä enää olemassa.
– PANKKK on projekti, joka tarjoaa resursseja skenelle (klubeille, ohjelmatoimistoille, bändeille), jotta nämä voisivat soittaa keikkoja ulkomailla, äänittää esikoisalbuminsa tai laillistaa klubitoimintaansa. Systeemi tarjoaa skenelle hyvän mahdollisuuden kehittyä.
– Unkari on mielestäni jollain lailla muusta maailmasta erillään. Ne bändit jotka ovat suosittuja täällä, ovat usein tuntemattomia ulkomailla ja päinvastoin. Radioasemat ovat soittaneet samaa musiikkia jo parikymmentä vuotta, hittejä 1980- ja 1990-luvuilta. Vaikka internetistä voi periaatteessa löytää kaiken, jos ei tiedä mitä etsiä, löytäminen on hankalaa.
– Budapestissä suosittelisin käymään Wigwamissa. Pääkaupungista löytyy muutenkin paljon hyviä paikkoja pienemmistä isompiin. Red Hole/Blue Hell -klubilla kuulee äärimetallia ja muuta underground-kamaa. After Music -pubissa soi tummemman puoleinen rock ja metalli, Filter-klubissa tumma rokki. Maaseudulta löytyy yleensä yksi rokkiklubi per kaupunki, joten tarjontaa ei ole liikaa ja paikat on yleensä vaikea löytää. Pécsissä on Toxic-klubi, Szombathelyssä Végállomás, Sopronissa Hangár, Szegedissä Garaboncziás, Tatabányassa Roxxy Music Café ja Debrecenissä Új
Vígadó.
– Unkarilaisessa metallissa sen vahva puoli on myös sen heikkous. Hammeria, Edgeä, Nailia, HammerWorldia ja Rockinformia johtaa periaatteessa yksi ja sama yhtiö. Bändeillä ei ole paljon vaihtoehtoja tämän yhtiön fokuksen ulkopuolella. Levynsä voi julkaista omakustanteena tai kasvaa kansainvälisiin standardeihin ja etsiä lafka Unkarin ulkopuolelta. Molemmista tavoista löytyy esimerkkejä.
– Meidän tapauksessamme Hammer ei edes vastannut kysymyksiin yhteistyöstä tai kokoelmalevylle pääsystä. Hakeuduimme sen sijaan ulkomaiselle lafkalle, ja siinä se. Mitä muutakaan olisimme voineet tehdä? Underground-lafkoja ja -distroja on jonkin verran, mutta ne eivät ole tarpeeksi vahvoja. Silti on mukava huomata niiden kasvavan hitaasti. Näin asian pitää mennäkin tulevaisuudessa, muuttua värikkäämmäksi ja monipuolisemmaksi.
GV, keikkajärjestäjä Budapestin alueella:
– Kaksi sanaa jotka määrittävät skeneämme ovat ”tiukka” ja ”polarisoitunut”. Hevimetalli on luultavasti maan kolmanneksi isoin musiikkityyli teknon ja ”alternativen” eli periaatteessa kitarapopin jälkeen. Samalla se on iso ala, jonka alta löytyy tusinan verran pienempää alakulttuuria. Isot levy-yhtiöt kattavat suurimman osan näistä isoimman lohkon mennessä vanhan liiton unkarilaiselle hard rockille ja sen spin-offeille.
– Näiden reunamalla seisoo Budapest Rock and Roll, BPRNR, moniosainen koalitio, johon kuuluu jo vakiintuneita bändejä, jotka tuovat esille sekä musiikkimaailmamme etuja että kauhuja. Näiden bändien muusikot soittavat nykyaikaista musiikkia, mutta samat tyypit kierrättävät ideoitaan bändistä toiseen. Ja kun samat tyypit kiertävät ahkerasti festivaaleilla ja tuottavat materiaalia tasaiseen tahtiin, uusia ideoita ei juuri pääse syntymään, eivätkä bändit yrityksistään huolimatta tule huomatuksi ulkomaisilla markkinoilla.
– Sisäsiittoisesta sekamelskasta voi saada elantonsa, mutta todellista läpimurtoa sen avulla on vaikea tehdä. Tilannetta myrkyttää myös yleinen diletantismi, josta esimerkkinä vaikka Idorun päätös vaihtaa takaisin unkarin kieleen uuden kokoonpanon kera menestyksekkään Japanin-kiertueen jälkeen. Tai Ektomorfin laulajan tunnettu ja erkaannuttava hybris. Musiikkimedia ei näihin asioihin aidon kriittisesti paneudu.
– Printtilehdet ja verkkojulkaisut kärsivät oudosta itsesensuurista ja käsittelevät unkarilaisia bändejä kuin hindujen pyhiä lehmiä. Levyt hehkutetaan aina pilviin, vaikka bändeissä tai niiden materiaalin laadussa tapahtuisi muutoksia. Arvioijat eivät tiedä mitä tekevät, bändit leimaavat itsensä väärin. Vakiintuneet yhtyeet eivät pysty hyppäämään rajan yli vaan alkavat ryöstää juttuja toisiltaan, koska niin saa turvallisesti kasvatettua fanipohjaa ja keikkakalenteria. Newbornin ja Fresh Fabrikin kaltaisten vanhojen legendabändien varjosta ei pystytä astumaan esiin.
– Samaan aikaan näiden superystäväkerhojen katveessa pienet bändit yrittävät riipiä ylöspäin. Musiikin kulutustavat muuttuvat ympäri maailmaa, ja samalla kun jotkut vanhat bändit ovat oppineet julkaisemaan vanhempaa materiaaliaan ilmaiseksi ja tukemaan sillä keikkatoimintaansa, useimmat nuoret yhtyeet keräävät yhä sijoituksiaan takaisin cd:itä myymällä. Levy-yhtiöt auttavat heitä mielellään, ja levykauppoja on melkein joka puolella, vaikka myynnit jatkavat laskuaan ja pikkubändit sinnittelevät häviäjän asemassa.
– Olutyhtiöiden tai anteliaiden isojen bändien sponsoroimat kykyjenetsintäkilpailut vaikuttavat usein kielteisesti. Niitä on liikaa ja voittajiksi selviytyvät bändit, jotka useimmiten kuulostavat samalta kuin esikuvansa eivätkä pysty murtautumaan esiin kansainvälisesti.
– Tässä vaiheessa kuvaan astuvat ohjelmatoimistot. Muutamat isot ohjelmatoimistot tuottavat lavoille todella isoja nimiä, ja niitä lämmittelevät paikalliset bändit tulevat BPRNR-alueelta. Sitä pienemmät bändit imetään pikkukeikkojen helvettiin. Niillä ei ole ohjelmatoimistoja, ainoastaan pieniä keikkoja päivästä toiseen. Tämä kuluttaa muusikkoja loppuun ja hajottaa bändejä, kun huomiota ei tulekaan. Verrattain eristäytynyt hardcore käy huomionarvoisesta poikkeuksesta, he ovat liian itsepäisiä antamaan periksi. Silti on olemassa pelko, että tämän päivän lahjakkaat bändit, kuten post rock -skenen Marionette ID ja monet metalcore/deathcore-bändit, saavat mittansa täyteen ja lyövät soittimet pussiin.
– Summatakseni tähän asti sanotun, skene on jämähtäneessä tilassa, eikä se ole ksenofobisten ohjelmatoimistojen vaan nykyisen keskinkertaisuuden syytä. Ja vaikka olenkin syytänyt vihamielisiä sanoja, yksi aspekti kiehtoo ja herättää lupauksia, ja se on Budapestin konserttiskene. Vaikka Kultiplex revittiin maan tasalle toissa vuonna, isot kiinnitykset tuovat yhä vain enemmän hienoja bändejä pääkaupunkiin, eritoten Dürer Kertiin ja A38-laivalle.
– Bringin’ It Back -festivaalilla esiintyy joka kesä jämäkkä linja hardcore-bändejä, nykyaikaisia metalcore-bändejä tulee kaupunkiin joka vuodenaikana, eikä mene juuri viikkoakaan ilman että jossain soittaisi ulkomainen bändi. Koska keikkoja ei ole varaa viedä pääkaupungin ulkopuolelle, muun maan fanien kannalta tämä tarkoittaa valitettavasti runsasta matkustamista. Tilannetta kuitenkin paikataan festareilla, paikallisilla bändeillä ja BPRNR-line-upeilla.
Nimettömänä pysyttelevä keikkajärjestäjä pienemmästä unkarilaiskaupungista:
– Unkarilaisella musiikkiteollisuudella ei ole vahvuuksia. Korruptio, viha ja kateus on levy-yhtiöiden ja organisoijien keskuudessa yleistä. Tukea saavat ne joilla on yhteyksiä, eivät ne joilla on lahjoja. Yllättääkö tämä? Klubit sulkevat oviaan, keikoilla käy yhä vähemmän ihmisiä, koska rahaa ei ole. Rock-kulttuurista on tullut pieni alakulttuurinen piiri. Eipä tämä kovin coolia minusta ole. Mutta missä nykyään edes on coolia?
Mm. Ossiania lämmitelleen verraten tunnetun budapestiläisbändin jäsen:
– Levy-yhtiöt yrittävät auttaa minkä pystyvät. Unkarissa ei ole samanlaista metallikulttuuria kuin Suomessa. Mediakanavat hylkivät tätä musiikkityyliä, ja se tappaa skeneä. Paperi- ja verkkolehdet yrittävät raportoida bändien kaikista tapahtumista, mutta tämä tapahtuu pinnanalaisesti. Valitettavasti en näe tunnelin päässä valoa. HammerWorld ja Rockinform ovat täkäläisistä painetuista rocklehdistä tärkeimpiä ja isolevikkisimpiä. Päätoimittajat ovat metallifaneja eivätkä tee kompromisseja isoimpien bändien edessä, vaan yrittävät kirjoittaa enemmän tuntemattomista ja hyvin tunnetuista metallibändeistä. Tämä on minusta oikea tapa toimia.
– Mahasz (tekijänoikeusjärjestö) ja kaltaisensa antavat tälle musiikkityylille joskus pienen palan kakusta, mutta vain pienen, eikä siitä riitä kaikille. Ohjelmatoimistoja ei ole, melkein kaikki bändit järjestävät kiertueensa itse. Töitä saa paiskia todella paljon. Tunnettu bändi saa täällä aikaiseksi aika hyvin kiertueen käymällä aina samoissa keikkapaikoissa jokaisessa pikkukaupungissa. Joka bändin pääkeikka on silti Budapestissä. Heikkojakin asianhaaroja riittää, mutta kaikki riippuu siitä, mihin bändi tähtää. Jos juoksee vain rahan perässä, heikot jutut ovat erilaisia kuin silloin, jos haluaa tehdä tuotteen, joka kelpaa myös kansainvälisille skeneille. Harmillisesti vain muutama bändi täällä valitsee jälkimmäisen lähtökohdan.
Nimetön vastaaja, jonka kannan jakoi moni muu:
– En halua sanoa Unkarin olosuhteista mitään, koska se olisi monien metalliskenessä työskentelevien unkarilaisten kannalta erittäin epämiellyttävää.
J-P:N NOSTOT
Jos haluat tunkeutua syvemmälle unkarilaisen metallin nykyisyyteen, tässä lupaavimmat uudehkot pumput, joille Janne-Pekka Muikku jakaisi omat ”Unkarin metal awardsinsa” eli HangSúly-palkinnot.
– Kaikki mitä Tamás Kátai tekee. Uudemmasta tuotannosta viimevuotinen kolmas Thy Catafalque -levy on niin sanottu must-julkaisu. Tamás on aina duunaillut atmospheric-asenteen kanssa, ja kun takana on neljä bändiä ja kymmenen vuotta, on jo oppinut luottamaan tyypin kykyihin.
– Bridge to Solace – melodista metalcorea, joka kuulostaa aika swedulta melodeathilta. Vokalisti on aika ärsyttävä nillittäjä, mutta bändin taidolle tehdä rivakkaa melodeathia pitää nostaa hattua.
– Powerin puolella Wisdom ja Halor, joilla kummallakin on hommassa tekemisen makua ja bändit ovat todellakin oikella asenteella liikenteessä. Halorin parin vuoden takainen debyytti hakkaa Stormwarriorit yms. mennen tullen.
MIHIN MENNÄ?
Unkarilaisen metallin kiistaton mekka on pääkaupunki Budapest, josta löytyy tuplasti se määrä alan vierailukohteita kuin muusta maasta. Alla listattuna raskaan musiikin tärkeimmät nähtävät.
Klubeja/baareja:
Budapest, A38 (laiva, Petofi-sillan Budan puoleinen ranta)
Budapest, Asylum Pince (IX ker. Mátyás utca 7)
Budapest, Dürer Kert (XIV ker. Ajtósi Dürer sor 19-21)
Budapest, Marco Polo (hostelli/klubi, VII ker. Nyár utca 6)
Budapest, Ráday Klub (IX ker. Ráday u. 43-45)
Budapest, Rocktogon (VI ker. Mozsár utca 9)
Budapest, Vörös Yuk (III ker. Fényes Adolf u. 28)
Budapest, Wigwam (XI Fehérvári út 202, kuvassa)
Pécs, Toxic Music Club (Király u. 2)
Szeged, Garaboncziás (Kálvária sgt. 9-11)
Szeged, JATE Klub (Toldi u. 1)
Levykauppoja:
Budapest, CD Pince (VI ker. Erzsébet krt. 37)
Budapest, Hammer Zenebarlang (Fadrusz utca 2)
Budapest, Headbanger (XIX ker. Pannónia út 1)
Yleisin keikka-areena:
Budapest, Petofi Csarnok (Zichy Mihály út 14)