Kahden vuoden takaisella Gronspech-albumillaan hyvän maun jättänyt hollantilaisbändi on palannut tekemään sitä mitä parhaiten osaa eli soittamaan takuulla monen kuluttajan makuun olevaa black metalia.
Asgrauw’n musta metalli ei ole todellakaan alansa mustavalkoisimmasta päästä, vaan kolmikko kykenee rakentamaan kappaleensa mielenkiintoisiksi teoksiksi melko yksinkertaisilta tuntuvia keinoja käyttäen. Mielestäni tämä jos mikä kertoo aidosta musikaalisuudesta, josta yhtye on toki antanut näyttöjä jo edeltävillä julkaisuilla.
Miehet ovat rustanneet sanoituksensa jälleen äidinkielellään, mistä johtuen albumin viesti jää täysin tavoittamattomiin, mutta Ysvalin kohdalla tästä ei ole, ihme kyllä, mitään haittaa. Asgrauw’n hyvät sävellykset kantavat pitkälle, sillä trio tuntuu keskittyvän kaikkein olennaisimpaan, minkä ansiosta myös kuulijan mielenkiinto liimaantuu helposti albumin meneviin kappaleisiin.
Ysval ei ole todellakaan monumentaalinen alakulttuurielämys, mutta Asgrauw’n kynnet ovat sen verran terävät, että levy raatelee henkihieveriin melkoisen osan tämän päivän black metal -tarjonnasta.