Kolmetuumaisessa cd-r-formaatissa vain 40 kappaleen painoksena julkaistava, käsityönä tehty splitti ei sisällä lähtökohtaisesti kovin myyvää musiikkia. Näin pienessä mitassa levyjä tuskin jää varastoon, mutta satasen painoksella voisi tehdä jo tiukkaa. On nimittäin niin, että puhtaasti musiikillisia ansioita ajatellen levy ei kummoisia palkintoja ansaitse.
Viiden vuoden aikana ison nipun erilaisia julkaisuja tehtaillut Napalm Ted on parhaimmillaan aika hyvä bändi. Rähjäkkäästi hyökkäävä grindin, deathin ja punkin sekoitus roiskii naamalle harkitsematonta ja keskenkasvuista möykkää kulutusystävällisellä irtonaisuudella.
Tarttuvuutta tai muitakaan kestäviä arvoja – omaperäisyydestä puhumattakaan – bändi ei esitä, eikä ole kai ollut tarkoituskaan. Bändin pari pitkäsoittoa on kuitenkin selkeästi koherentimpaa materiaalia, joten tämän splitin tarkoitukseksi jäänee tarjota tukea paketin toiselle puoliskolle.
Grindonesia onkin sitten sen verran raakaa ja musiikillisesti valitettavan yhdentekevää grind/punk-syljentää, että en keksi yhtään syytä, miksi tämän pariin tulisi palattua jatkossa. Treenikämppämeininkiä, lähes improvisaatiolta kuulostavaa raivoamista ja pesemättömiä vaatteita.
Yhteismittaa yhdeksan kappaleen kiekolle kertyy reilut kahdeksan minuuttia. Molemmilta bändeiltä on mukana myös livenä taltioidut näytteet, jotka nousevat kummassakin tapauksessa varsinaisia nauhoituksia kuunneltavammaksi anniksi.