Ei huono, mutta puuduttavahko hengettömyys ja keskinkertaisuus vaivaavat – arviossa Osi and the Jupiterin ep

Julkaistu Infernossa 7/2020.

13.11.2020
Osi and the Jupiter
Appalachia
Eisenwald

Uudella ep:llään Appalakkien jylhille vuoristomaisemille kunniaa tekevä Osi and the Jupiter on lähinnä rajummanpuoleisissa äärimetalliyhtyeissä vaikuttaneen Sean Kratzin neofolkhenkinen fiilistelyprojekti, joka toimii ilmeisen miellyttävänä vastapainona vuosia jatkuneelle metallipommitukselle.

Neljän vuoden ikään ehtinyt yhtye kuulostaa uusimmallaan jylhältä ja kaihoisalta. Sen soinnissa on oma annoksensa niin leirinuotioiden rätinää kuin vuoristoilman raikkautta, eikä musiikista voi olla huomaamatta viitteitä esimerkiksi Agallochin kevyimpiin juttuihin, Arcanaan ja Of Wand and the Mooniin.

Suuri osa Appalachian viipyilevää ilmettä on sellonsoitosta vastaavan Chris ”Kakophonix” Brownin ansiota. Miehen soitto istuu Kratzin sävellyksiin mainiosti, ja kaikesta kuulee, että hommasta saisi revittyä irti paljon enemmänkin tehoja, mikäli Kratzista olisi huipputason biisintekijäksi.

Appalachia ei ole huono julkaisu, mutta kolmen kappaleen kokonaisuutta vaivaa puuduttavahko hengettömyys ja keskinkertaisuus. Tässä genressä on hankalaa luoda unohtumattomia kappaleita, ja tällä projektilla on vielä paljon matkaa sarjansa kärkimittelöihin.