Arkansasin metsistä kuuluu kummia. Kolmetoista vuotta levytystaukoa pitänyt Rwake on herännyt ja putkauttanut ulos kuudennen albuminsa. Hatarat muistikuvat edellisestä tuotoksesta kertovat, että kuusikko toimitti asiansa ihan pätevästi, mutta eipä jäänyt vakisoittoon.
Syy taisi olla sama kuin tälläkin albumilla: mieleen jäävät biisit loistavat poissaolollaan. Osa-alueet ovat kunnossa, mutta jotenkin ei vain kosketa. Välistä tulee mukavan kuuloista kitaraharmoniaa ja riffittelyä, mutta sitten haahuillaan usvaiseen nuotiokitarointiin ja mielenkiinto häviää savuna ilmaan. Myös sludge-genreen kuuluva toisto tuppaa vesittämään tunnelmaa, kun monet junnauspätkät eivät ole mitään timanttia.
Albumilla on räminän ja kärinän vastapainona varsin paljon hempeämpää leijailua. Hyvä esimerkki tästä on varsin kuvaavasti nimetty Distant Constellations and the Psychedelic Incarceration. Tylympi osastokaan ei ole kovin raskasta, vaan lähinnä kevyempää mustanpuhuvaa sludgeilua progressiivisella kikkailulla maustettuna.
Jos etsit kunnon junttausta ja lyijynraskasta riffittelyä, Rwake ei ole bändisi. Jos taas eteerisempi, kokeellisempi ja vähän hienovaraisempi postmetallinen lähestymistapa puhuttelee, pistähän kokeillen.
