Lähinnä Dødheimsgardista tutun Aldrahnin luotsaama Urarv ei vakuuttanut viime vuonna ilmestyneellä Aurum-ensilevytyksellään. Tuoreella lyhytsoitolla homma tuntuu olevan jo paremmin asemissaan.
Urarvin musiikki on yhdistelmä black metalia ja folkvaikutteita, jonka seassa elää omituinen ja kiero tunnelmansa – hieman samaan tapaan kuin Ved Buens Endellä aikoinaan, mutta Aldrahnin omaperäiseen näkemykseen verhottuna. Oma osansa outoudesta aiheutuu miehen äänenkäytöstä, joka ei ole todellakaan tyypillisimmästä päästä, mistä on annettava ehdoton tunnustus.
Urarv on yhä haastava. Sen musiikki on paikoin jopa hämmentävän nyrjähtänyttä ja jonkinlaisen eläimellisen voiman kuljettamaa, joten materiaalin voi kuvitella kumpuavan syvältä säveltäjänsä sielusta ilman turhia patoja ja raja-aitoja. Siis juuri niin kuin kaiken musiikin toivoisi syntyvän.
Argentum on parannusta edelliseen, mutta Urarvilla on vielä paljon matkaa todellisiin urotekoihin. Bändillä saattaa kuitenkin olla paljon tarjottavaa ”tyypilliseen black metal -ilmaisuun” tympääntyneille, joten eiköhän tällekin tavaralle löydy oma kuulijakuntansa.