Eurohevibändien ykkösliigaan juurtuneen Powerwolfin resepti pitää. Muun muassa Saksan listojen ykköspaikan pariin kertaan kaapannut viisikko esittää enimmäkseen sabatoniaanisen militaristiseen keskitempoon tamppaavaa, toisinaan rivakkaan tuplien rällätykseen yltyvää ja helppotajuista power metalia.
Musiikki on melodista ja luvattoman tarttuvaa. Tällä laskentatavasta riippuen joko yhdeksännellä tai kymmenennellä pitkäsoitolla meno on jo sen verran itseään toistavaa, että asia rassaa hiukan. Mutta tollohan se on, joka voittokuponkiaan muuksi muuttelee.
Greywolfin kitaristiveljesten tehdastakuulla iskuvoimaisen marssituksen koristelevat massiiviset urut, ”romanialais-unkarilaisen oopperalaulajan” Attila Dornin jylhänkomea operaattinen baritoni ja isot kuorot. Sanoituksissa viljellään saksalaisella huumorintajulla liturgiseen munkkilatinaan kätkettyjä pikkutuhmuuksia sekä – yhtyeen nimen velvoittamalla tavalla – ihmissusifolklorea kaikkialta maailmasta, tällä kertaa Vargamor-kappaleen muodossa Ruotsista.
Peruslaadukas Wake Up the Wicked ei tuo yhtyeen palettiin mitään uutta, eikä se ole Powerwolfin albumeista sen enempää väkevin kuin heikoinkaan.
