Jenkkiläinen Wilderun esittää progressiivista metallia, josta löytyy niin sinfonisuutta kuin folkmaisia elementtejäkin. Orkestroinneista yhtyeessä vastaa kitaristi Wayne Ingram, joka on tehnyt jo pitkään töitä myös tv- ja elokuvasäveltäjänä. Ehtipä mies olla viisi vuotta töissä Hans Zimmerin perustamassa Bleeding Fingers Custom Shopissakin. Laulaja-kitaristi Evan Anderson Berry vastaa sävellyksistä, ja näiden kahden miehen symbioosi tuottaa näemmä hedelmällisiä lopputuloksia.
Yhtyeen neljäs levy Epigone on selkeästi dynaamisempi ja ilmavampi kuin hieman täyteen ahdettu edeltäjänsä Veil of Imagination (2019). Bändi ei edelleenkään ole missään nimessä vaatimaton, se nimittäin osaa paisuttelun jalon taidon. Samaan aikaan kappaleet kuitenkin hengittävät ja niistä huokuu zeniläistä energiaa. Ehkäpä rauhallisuuden tunteen aiheuttaa sanoitusten luontokuvasto.
Wilderun ei ole muuttanut musiikillisia peruspalikoitaan merkittävästi, kunhan vain on hionut ilmaisuaan yhä hienostuneempaan suuntaan. Levyn päättää lähes 20-minuuttinen, neljään osaan jaettu Distraction-eepos, joka sinetöi kokonaisuuden mitä hienoimmalla tavalla. Hyvin tehty.