Saksalainen Vogelfrey tarpoo viidennellä täyspitkällään hyvin pitkälti maanmiestensä In Extremon jalanjäljissä, joskin sen folkmetalli on ehkä aavistuksen verran kollegoidensa vastaavaa modernimpaa ja raskaampaa. Yhtye ei ole kuitenkaan tinkinyt melodisuudesta, vaan on pitänyt huolen siitä, että kappaleista löytyy runsaasti tarttumapintaa. Alexander Suckin viulunsoitto ja Johanna Heeschin jykevä sellotaiteilu ovat tässä avainroolissa, sillä melodiset maisemat maalaillaan hyvin pitkälti heidän kauttaan.
Nachtwache on yllättävän hyvällä maulla tehtyä keskiaikatunnelmointia, joka ei sorru turhan juustoiseen hempeilyyn vaan pitää musiikillisen linjan melko rokkaavana ja raskaasti iskevänä. Valitettavasti sekään ei pelasta levyä vajoamasta puuduttavuuden ja§ keskinkertaisuuden hetteikköön. Vaikka orkesterin tyyli on sinällään toimiva, olisin kaivanut sittenkin enemmän vaihtelua. Lupaavan alun jälkeen levyn kappaleet alkavat toistaa samaa kaavaa hieman turhankin orjallisesti.
Folk-entuasiastit voinevat nauttia tästä täysin siemauksin. Keskivertokuluttajalle tilanne voi olla kiusallisempi.