Pakanallisen black metalin parissa muutaman julkaisun ennen Koitosta tehnyt Norrhem on pitänyt suhteellisen matalaa profiilia, vaikka etenkin kaksi vuotta sitten ilmestynyt Vaienneet voittajat olisi voinut nauttia tasonsa puolesta suurempaakin suosiota.
Bändin toinen kokopitkä jatkaa yhtyeelle ominaisella linjalla tarjoten suhteellisen simppeliä ja suoraviivaista black metalia, jota koristellaan minimalistisilla ja yleisilmeeseen hyvin sopivilla kosketinsoittimilla. Bändi ei kaihda melodista tarttuvuutta, mikä on Koitoksen kohdalla erityisen positiivinen piirre – melodinen sävykkyys ei nimittäin tarkoita automaattisesti löysää ilmaisua.
Norrhemin ilmaisusta kuuluvat läpi monet bändit Moonsorrow’sta Limbonic Artiin, mutta kukaan tuskin voi väittää turkulaisporukan olevan kopio jostain aiemmin kuullusta. Suomeksi käristyt sanoitukset kertovat pääosin nykymaailman rappiosta, pohjoisesta verenperinnöstä ja uskontojen mädännäisyydestä, mikä on peruskauraa black metalissa, mutta Norrhemin kielivalinta antaa teksteille hieman lisäpontta.
Koitos on onnistunut albumi, jonka kuuntelu muodostuu odotettua vaivattomammaksi ja miellyttävämmäksi. Norrhemilla ei ole tarjottavana mitään mullistavaa, mutta hyvälle peruskamalle on aina tilausta.