Yksi kotimaan metallikentän hienoimmista kestonimistä julkaisee yhdeksännen albuminsa atmosfäärikylläistä melodista death metalia. Bändi on löytänyt jälleen uusia väkeviä tapoja ilmaista raskaita, syvältä luotaavia surusäveliä tunnuspiirteitään menettämättä.
Kuten otsikko vihjaa, kyseessä on historiaväritteinen teemalevy. Se pohjautuu basisti-laulaja Niilo Seväsen novelliin, joka käsittelee nälkä- ja vainovuosia 1600-luvun lopun Suomessa.
Tarina on synkkä ja ahdistava mutta hyvin kirjoitettu ja ennen kaikkea julmetun kauniiksi sävelletty. Voi jopa olla, ettei yhtye ole saanut koko 25-vuotisella urallaan aikaan yhtä isojen tuntemusten teosta.
Ero bändin aiempiin sävellyksiin kuuluu monipuolisempana heittäytymisenä draaman kaariin ja henkimaailmaan. Vaikka bändi on luonut suuria tunnelmia ennenkin, nyt se ilmaisee erityisen ryhdikkäästi koko repertoaarillaan. Viime levylle bändiin liittyneellä monitaiturilla Jani Liimataisella ja sitä seuranneella kolmen kitaran käytöllä on ehdottomasti osuutta asiaan.
Edeltäjä Heart Like a Gravellä (2019) uudet sävyt hakivat vielä paikkaansa, mutta nyt ne ovat kohdillaan. Oivallista työtä.