Kotimainen albumidebytantti syöksyy heti lähdössä tulta päin julkaisemalla kunnianhimoisen paketin sinfonista ja elokuvallista black metalia, jota kutsutaan yhtyeen taholta kieltämättä osuvasti horror metaliksi.
Kahdeksan biisin mittainen levy kuljetaan läpi monenlaisia fiiliksiä välittäen. Tunnelma vaihtelee aggressiivisuudesta herkkään fiilistelyyn ja sitä kautta tietynlaiseen hulluuteen, joten homman pitäisi olla tuttua tavaraa Carach Angrenin ja Shade Empiren kaltaisista yhtyeistä kiinnostuneille. Agarwaenin jälki on tosin vielä verrokkeihinsa peilattuna amatöörimäistä.
Dottore I on rakennettu selkeästi kokonaisuudeksi, josta on hankala irrottaa yksittäisiä kappaleita. Bändin johtohahmon Vrykon visio kantaa varsin mukavasti, ja muun muassa Voidfallenista ja Torchiasta lainattujen muusikoiden soitto kulkee mallikkaasti. Totuus kuitenkin on, että tämäntyylistä musiikkia ei voi olla vertailematta paljon suuremmilla resursseilla toteutettuun kamaan.
Agarwaenin avaus on laimeasti sanottuna ”ihan jees”, mutta uskon, että Vryko musikanttijoukkoineen saa puristettua bändin jo tekeillä olevalla kakkoslevyllä itsestään esiin hitusen ammattitaitoisempaa jälkeä.