Ruotsalaisen progeryhmän historia ulottuu yli 40 vuoden taakse, mutta suurimman osan tuotannostaan Kaipa on levyttänyt 2000-luvulla. Vuonna 1973 perustettu yhtye hajosi 80-luvun alussa, kunnes teki paluun levytysrintamalle kuudennella albumillaan Notes from the Past (2002). Siitä orkesteri on jatkanut toimintaansa tähän päivään saakka.
Yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen on kosketinsoittimista ja laulusta vastaava Hans Lundin, joskin nykyinen kokoonpano on pysynyt lähes samana 17 vuoden ajan – ainoa poikkeus on kitaristintontti, jo 70-luvun miehistöön kuulunut Roine Stolt (Flower Kings) kun jätti yhtyeen vuonna 2005. Hänet korvasi Scar Symmetrystä tuttu Per Nilsson.
Musiikillisesti Kaipa on suksinut aika lailla samoja latuja koko 2000-luvun. Jälleen kerran palikat ovat oikeilla paikoillaan ja lopputulos on oikein mukavan kuuloista, mutta jääkö levy sittenkin vain laadukkaan taustamusiikin asemaan?
Uusiokokoonpanon alkuvaiheiden aikaan olin kovinkin innoissani yhtyeen tuotannosta. Etenkin edellä mainittu Notes from the Past, Keyholder (2003) ja Mindrevolutions (2005) kolahtivat todella kovaa. Sen jälkeen korva rupesi hieman väsymään, vaikka varsinaista tasonpudotusta ei tapahtunut.
Children of the Sounds tarjoaa samaa kuin ennenkin, joskin hieman pirteämmässä muodossa. Melodioihin on iskostunut yhä enemmän kansanmusiikkivaikutteita, mikä tuo niihin lisäkiehtovuutta ja tarttuvuutta. Elin Rubinszteinin viulunsoitto on taitavaa sekä mukaansatempaavaa ja läsnäolonsa ehdoton plussa levylle. Nimikappale ja päätösesitys What’s Behind the Fields ovat albumin laadukkainta antia.
Varsin kelpo levytys,vaikka tiivistämistä olisi voinut harkita. Vaikka eipä tuo progressiivisessa rockissa niin nuukaa ole.