Tutustumiseni metallimusiikin monitoimimiehen Peter Tätgrenin luotsaamaan industrial metal -yhtyeeseen on jäänyt pintapuoliseksi. Pian 30 vuoden veteraani-iässä olevan pumpun yhdeksännestä täyspitkästä onkin hyvä aloittaa tarkempi perehtyminen, ilman ennakko-odotuksia.
Bändin aloittaessa 1990-luvun puolivälissä elektro- ja teknomusiikkia metalliin yhdistäviä yhtyeitä ei ollut vielä paljon. Nykyajan raskaan musiikin kentässä industrial-liitteiset bändit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Tästä syystä levyn vertailu ja ajankohtaisuuden arviointi käy luonnollisesti tämän hetken kuumana sykkivään konemetalliskeneen.
Kokeneen ruotsalaisgurun ja kätyreidensä raskailla taajuuksilla jumputtava dystopiareivaus osoittaa kestävänsä vertailun. Suoraviivaisilla haistatteluilla, dramaattisilla leikittelyillä ja matalavireisillä goottivivahteilla ryyditetyssä tamppauksessa on kekseliäisyyttä ja mukaansatempaavuutta. Ei levy pelkkää voittokimaraa ole, mutta rallit kuten Don’t Wake the Dead, Not for Sale ja I Am nostavat bileiden tunnelman korkealle.
Tarkempi tutustuminen bändiin kannatti. Ei tämä uutta ja ihmeellistä lajissaan tarjoa, mutta perustekeminen on jykevällä ja kokemusta huokuvalla tasolla.
