Onsegen Ensemble- ja Riutta-yhtyeistä tuttu Mikko Wuorela on julkaissut ensimmäisen soololevynsä, joka sisältää oudosti kiehtovan sekoituksen jazzia ja progressiivista rockia.
Välillä mennään melko psykedeelisissä tunnelmissa, mutta enimmäkseen musiikista tulee mieleen King Crimsonin kahden ensimmäisen kokoonpanon tuotanto. Varsinaisen metallin kanssa Erakolla on hyvin vähän tekemistä, ellei synkkää tunnelmaa ja ajoittaisia karskimpia lauluja lasketa.
Kuusitoista raitaa sisältävä levy koostuu puoliksi impropohjaisista jammailuista ja lyhyistä välisoitoista, jotka luovat levylle hyvin soundtrackmaisen atmosfäärin. Vilma Pesolan laulu ja spoken word luovat levylle outoa narratiivia, siinä missä musiikki vaikuttaa kulkevan täysin omia reittejään.
Vaikka Erakko vaikuttaa aluksi melko höttöiseltä kokonaisuudelta, toistokertojen myötä se saa tukevampaa jalansijaa kuulijan tajunnassa. Wuorelan foniosuudet ja lennokas huilismi tuovat teokselle mukavaa lisäväriä. Rumpali Samuli Lindberg ja perkussionisti Tomi Luimula rakentavat kokonaisuuteen mukavan notkeaa groovea.