Bostonista kotoisin oleva taiderockryhmä Bent Knee yhdistelee musiikissaan taitavasti poppia, progressiivista rockia, avantgardea ja elektronisia äänimaisemia. Yhtyeen vahvin ja mieleenpainuvin elementti on laulaja Courtney Swain, jonka björkmäinen kieppuvuus ja asteikoista vapaa tulkinta tuovat kappaleisiin ennakoimatonta energiaa.
Land Animal on orkesterin neljäs levy ja sisältää viimevuotiseen Say Sohon verrattuna hitusen tarttuvampaa materiaalia. Tämä ei tarkoita, että Bent Knee menisi sieltä missä aita on matalin, tai että bändi olisi lakannut haastamasta kuulijaa. Albumi on täynnä yllätyksiä ja tarjoaa uusia elämyksiä useammankin kuuntelukerran jälkeen.
Bent Kneelle on vaikea löytää vertailukohtia, ja vielä vaikeampaa sitä on laittaa yhden nimikkeen alle. Jos pitäisi lausua äkkiseltään jotakin konkreettista, niin kuvitelkaa Björkin jammailevan Leprousin kanssa. Kaupan päälle voisi lisätä Canterbury-progea ja Rickie Lee Jonesin soulahtavaa herkkyyttä. Kuvaus on hyvin intuitiivinen ja kärjistetty, mutta ehkä se antaa jonkinlaista osviittaa yhtyen säveltaiteesta.
Land Animal on miellyttävästi mutkitteleva ja leikkisä kokonaisuus, joka tarjoaa niin ilon kuin surunkin tuntemuksia. Se on monipuolinen ja kiihkeästi hengittävä, ihmisen muotoinen teos, joka nousee kevyesti yhdeksi kuluvan vuoden musiikillisista huippuhetkistä.