Torontolaisten rapukävely unholaan kattaa yksitoista biisiä, eli tarjolla on reipas vartti railakasta crossover-meuhtomista asiaan kuuluvine spiikkisampleintroineen. Jumittelemaan tai jarruttelemaan ei paljon ehditä, mutta eipä moiseen ole tarpeita tai kaipuutakaan. Meno on railakasta, terävää ja ylienergistä. Homma lätkäistään pinoon juuri kuten asiaan kuuluu.
Kiirusta tosin voisi olla hieman vähempikin, sillä kaikista biiseistä ei ehdi kasvaa kunnollisia annoksia tyydyttämään tykittelynnälkää – pisinkään ralli ei ylitä kahta ja puolta minuuttia. Tästä huolimatta meno maittaa ja riehakkuus välittyy erinomaisen hyvin.
Tarkoitus tuskin on ollut väsätä mitään suurteosta, ja hengästyttävän riemukas remuaminen vetoaakin lähinnä yläasteiän lippa takana -vaistoihin. Toivottavasti niitä jokaiselta yhä löytyy! Kohellusta ja riekuntaa tarvitaan aina, mutta astetta kuohkeampaan muotoon laajennettuna levy olisi jo aivan upeaa teutarointia.