Kuusi vuotta kasassa ollut brittinelikko puskee pihalle toisen kokopitkänsä tarjoten eloisaa ja tunteikasta post-hardcoresta ammentavaa progea.
Yhtyeen tähtäin on korkealla, sillä albumin tuottajana on muun muassa Musen ja Foo Fightersin kanssa työskennellyt Adrian Bushby. Ironista kyllä, sinänsä onnistunutta äänimaailmaa nakertaa inhasti miksaus, joka on puurouttanut pahasti eritoten rumpusoundit.
Itse musiikissa on vahvoja muttei itsetarkoituksellisia kontrasteja: sapekasta kapinaa, riutumista ja nöyrää toivon etsimistä. Sävellyksissä on annettu mukavasti sijaa verenkiertoa kiitettävästi kiihdyttäville melodioille.
Kokoonpanolla on juuri sopivasti seikkailumieltä, sillä se tekee kappaleissaan oivaltavia mutta oikeutettuja käänteitä. Biisejä imartelee toistuva vaikuttavimpien tunnetilojen säästäminen niiden loppupuolelle. Toisaalta tämä herättää kysymyksen, voisiko materiaali olla vieläkin parempaa, jos sen ydin olisi tässä väkevimmässä aineksessa.
Solisti Will Gardnerin monipuolisuutta on kehuttu syystä. Yllättävän luontevat siirtymät falsetista aina karheaan kirkumiseen asti tapahtuvat trapetsitaiteilijan itsevarmuudella ja johdattavat musiikillisia mielentiloja kapellimestarin otteella. Gardnerin äänenkäytössä kuuluva halu paeta piinaavaa todellisuutta heijastelee hyvin sitä huolta, joka liittyy levyä inspiroineisiin yhteiskunnallisiin vastakkainasetteluihin.
All That Divides on oiva paketti, vaikka mukana on vielä pientä hakemista. Huipputason solistin ja täyteläisen tyylin puolesta Black Peaksin uranäkymät ovat hyvin valoisat.
