Vuosikymmenen alussa Ylivieskassa perustetun, sittemmin Jyväskylään asettuneen Status Abnormisin ensimmäisten levyjen metallitrippailu herätti hyväksyntää. Uudella lyhärillään yhtye jatkaa totutuilla linjoilla, mutta tyyli on maltillisempaa ja kehittelevämpää.
Keskeisten kone- ja sinfoniaelementtien kuorruttama keitos black-, death- ja thrash metalia kuulostaa vinksahtaneisuudessaan vähintään omintakeiselta. Tämänkaltainen industrialsävyinen genresekamelska vaikuttaa usein lähinnä luotaantyöntävältä, mutta nyt asia on toisin. Jälki on kaikessa kummallisuudessaan ja absurdissa houreisuudessaan kiehtovaa ja innovatiivista.
Yleistunnelmassa on kenties jotakin Emperorin jylhyyteen ja Arcturusin kimuranttiin paatokseen viittaavaa. Bändi pyörittää kuitenkin hyvin omanlaista palettia. Materiaalissa on sopivan epäsopivasti kaikkea: uhkaavasti hiipivää kosmista tunnelmaa, koukeroista raskautta ja arvaamattoman latauksellista purkausta. Tätä kaikkea korostaa solisti-pääsäveltäjä Nikke Kukin dramaattisen paasaava ja antaumuksellisesti rähisevä tulkinta.
Annos monisäikeisen ylevää hämäryyttä tunkeutuu mieleen vaivatta ja tehokkaasti. Seuraavaa kokopitkää odotellessa.