Kun viihdyttävyys ja vakavahenkisyys löytävät oikeanlaisen balanssin – arviossa Vampire

Julkaistu Infernossa 6/2020.

04.10.2020
Vampire
Rex
Century Media

Aika helvetin kovalla nimikkodebyytillään (2014) varjoista hyökännyt ruotsalaisbändi antoi itsestään turhan kelmeän kuvan kakkoslevy With Primeval Forcella (2017). Rexillä kylmä tuuli puhkuu taas odotettuun malliin.

Thrashin, deathin ja osin myös black metalin parissa touhuava viisikko kuulostaa elinvoimaiselta ja vihaiselta. Fiilistelyosien määrä on minimissään, ja vaikka yhtyeen musiikissa on yhä paljon melodista sävykkyyttä, sen otteissa on tällä kertaa erityisen riehakas ja ronski meno – siis Vampiren asteikolla.

Rex on hyvä leikkaus ruotsalaisen äärimetallin historiaan viimeisen 30 vuoden ajalta. Siltä löytyy niin monia selkeästi kuultavia vaikuttajia, että pelkkä namedroppailu veisi puolet lehdestä, mutta bändiltä löytyy omaakin annettavaa. Yksittäisistä kappaleista esiin nousevat eritoten vimmaiset Wiru-Akka ja Rekviem, joista ensin mainittu seikkailee mielenkiintoisissa saamelaismytologisissa tunnelmissa.

Vampiren tuore kymmenbiisinen on väkevä näyttö, jonka sisäistäminen on helppoa. Tällainen on lopputulos, kun musiikin viihdyttävyys ja vakavahenkisyys löytävät oikeanlaisen balanssin.