Hollantilaisen Duivelin lehdistötiedotteessa keulitaan oikein kunnolla! Levy-yhtiö väittää nimittäin bändin soittavan esikoislevyllään vihaista ja alkukantaista black metalia, joka toimii ”tuoreena naulana Jumalan hauta-arkussa”. Niinpä tietysti.
Tuoreen energian sijaan Duivelin takaa löytyy kokeneita kettuja muun muassa Black Anvilistä ja Urfaustista. Musiikkikaan ei ole aivan niin alkukantaista kuin voisi kuvitella, vaan meininki on paikoin hyvinkin sävykästä, minimalistisin kosketinsoittimin tuettua mustaa metallia. Pääpiirteittäin tykitellään kuitenkin suoraviivaisissa ja takuuvarmasti asian ytimessä pysyvissä merkeissä.
Levyn laulupuolella luotetaan vierailevien solistien panokseen. Duivelin oma laulaja S kärisee purkkiin kolme biisiä, ja loput kolme kappaletta jakautuu Lugubrumista, Urfaustista ja Vaalista ”tuttujen” miesten kesken.
Parhaaksi raidaksi nousee hieman yllättäen albumin tunnelmallisin veto Het Zwarte Hart van Walging, jonka kaltaista menoa kokonaisuus olisi kaivannut enemmänkin.
Tirades uit de Helin huonoin puoli ei ole varsinaisesti musiikin heikkous, vaan se, että albumi kuulostaa hieman keskeneräiseltä ja turhan hajanaiselta. Levyllä ei ole oikeastaan mitään, mikä innostaisi kuuntelemaan sitä muutenkin kuin arvostelutarkoituksessa.