Aleksi Martikaisen ja Kimmo Huhtalan vuonna 2016 perustama dark electro -projekti julkaisee kolmannen levynsä. Vaikka levyn syntetisaattorijumputus ei ehkä täytä raskaan rockin erikoislehden kriteerejä, aggressiivisesti tulkitut koleat äänikuvat ovat tukevasti metallimusiikissa.
Ilmaisun väreilevää melankolista transsia ja antaumuksellista jumitusta puskeva synteettinen äänimaailma on kiintoisa. Raskasta potkua kappaleisiin tuo yhtyeen runsaasti viljelemän elektro-industrialin rankemman alalajin aggrotechin synkät ja voimakkaat biitit. Martikaisen kirpakasti rähistyt, black metaliin viittaavat laulut pitävät karusti tuuttaavaa atmosfääriä yllä oikein hyvin.
Levyn kylmästi ja toisinaan kauniistikin junttaava tunnelma vetää luokseen, tosin ei jatkuvasti yhtä täysillä ja moniulotteisesti. Ensikuulemalta monet sävellykset kuulostavat laulua myöten varsin yksipuolisilta. Kuuntelujen myötä imua alkaa löytyä, kuten myös liisteribiisejä. Sellaisiksi kohoavat ainakin Caressing the Pale, The Agitator ja The Aurora Eyes.
Samankaltaista jytää koneeseen jatkossakin, ja hyvä tulee!
