Brittiläinen eeppisen doomin kulttinimi julkaisee uuden studioalbumin. Viime kerrasta on todellakin aikaa, sillä loistelias New Dark Age ilmestyi 20 vuotta sitten. Yhtye on kokenut vuosien varrella monia kokoonpanomuutoksia jättäen johtohahmonsa, kitaristi Richard M. Walkerin ainoaksi alkuperäisjäseneksi. Juuri jäsenvaihdoksista koituneet ongelmat johtivat siihen, että Solstice pistettiin jäihin vuonna 2002.
Yhtye herätettiin henkiin viisi vuotta myöhemmin. Iloa kesti kolme vuotta, kunnes turbulenssi otti taas paikkansa. Nyt myrskyt ovat laantuneet, ja voitaneen sanoa, että viimeiset kuusi vuotta ovat olleet bändille enemmän tai vähemmän tasaista aikaa.
Vuonna 2013 ilmestynyt Death’s Crown Is Victory -ep palautti orkesterin levytyskantaan sisältäen varsin oivallista materiaalia, joka kasvatti nälkää pitkäsoittoa kohtaan. Tämän jälkeen tarjoiltiin maistiaisia tulevalta levyltä White Horse Hill -digisinkun (2014) ja To Sol a Thane -demon (2016) muodossa.
Onko paluualbumi sitten odotuksen väärti? No, harva levy pystyy vastaamaan epärealistisiksi kohonneisiin odotuksiin näin pitkän ajan jälkeen. White Horse on kuitenkin kypsä ja väkevä kokonaisuus, josta kuuluvat syvä intohimo ja iän tuoma kokemus. Nykyinen solisti Paul Kearns on kenties yhtyeen tähän asti paras, ja hänen äänensä nostaa kappaleet aivan uudelle tasolle. Musiikilliset vaikutteet ovat samat kuin aiemmin, eli homman nimenä on klassinen doom ja heavy metal. Sanoitukset puolestaan ovat saaneet inspiraationsa pääosin englantilaisesta folkloresta.
Tasaisen hyvän kokonaisuuden ehdottomia kohokohtia ovat jykevästi kunniaa ja korkeuksia tavoitteleva nimikappale sekä hitaasti hypnotisoiva mutta mahtipontinen Under Waves Lie Our Dead. Varaan mahdollisuuden korottaa pisteitä, sillä ankea digipromo tuskin tekee levylle täyttä oikeutta.