Nyt on tarjolla sen verran moniulotteista ja ennakkoluulotonta menoa, että arvosana ei oikein korreloi levyn laatutason kanssa.
Sessiomuusikoiden avulla toteutettu debyyttilevy on uskalias ja hämmentäväkin kokonaisuus. Varsinaisen aloituskappaleen The Dance of the Twinsin tykittelypitoiset ensiminuutit antavat väärän tai ainakin liian yksiulotteisen kuvan ilmaisusta ja dynamiikasta. Kymmenminuuttisen eepoksen tunnelmat muljahtelevat aivan toisiin ulottuvuuksiin, kun malttaa odottaa hetken.
Albumin tiiviimmin muotoiltu jatko sulaa helpommin, vaikka kerronnan sävy vaihtelee kovasti. Lopuista viidestä kappaleesta kolme on pelkkää akustista kitarointia, joka kuulostaa varsin hienolta. Law murjoo keskitempoisemman progemelokuolon maisemissa – pianoineen kaikkineen. Nimikappale tuo mukaan vielä mustan lunastuksen sävyä ja yhdistää sitä lievästi djenttaavaan klenkkariffiin.
Kitaristi-kiipparistikaksikko Niko Löfmanin – joka myös laulaa ja bassottelee – ja Lassi Enquistin masinoima projekti on todella laadukas. Kokonaisuuden erikoislaatuisuus aiheuttaa kuitenkin hiukan hajanaisen yleistuntuman. Reilun puolituntisen levyn mittakin yllättää tyylilaji huomioiden.