Puolalaisella laatutietoisuudella tykitelty melodinen black/death ei anna pikaisesti tutkittuna aihetta kummoisiin moitteisiin. Sothorisin toinen pitkäsoitto käärii alansa vakiot yhteen, eikä jälki ole lainkaan hullumpaa.
Ongelmaksi muodostuu lähinnä materiaalin tavanomaisuus, sillä kelpo sävellystyöstä huolimatta tässä huomaa miettivänsä julkaisun kulmaa tukahdutetuilla markkinoilla. Selkeää omaa visiota ei tahdo löytyä, joten valinta tämän ja alan vakiintuneempien nimien välillä kallistuu jatkossakin tuttuun ja turvalliseen.
Yritystä ja taitoa bändiltä ei puutu. Nopeatempoinen ja aggressiivisesti etenevä mättö liikkuu osin samoilla poluilla uudemman Behemothin kanssa, mutta asteen karkeampana versiona. Melodioissa on myös skandinaavisempaa vaikutusta, eikä pimeän painostavaa tunnelmaakaan syrjitä.
Soundi on terävä, erotteleva ja raskas, joten ei valittamista silläkään saralla. Wpiekłowstąpienie onkin levy, jota on helppo ja mukava kuunnella, mutta jonka nimeä ei ole kiva kirjoittaa ulkomuistista. Loppupeleissä sävellysten viimeinen puristus jää kuitenkin rahtusen vajaaksi.