Hollantilaisen black metal -trion kolmannen studiolevyn kansi iskee silmään rohkeudellaan: kuvassa esiintyy kaunis kukkaketo kirkkaana kesäpäivänä. Ratkaisu tuntuu alkuun erikoiselta, vaikka levyn titteli tarkoittaa suomeksi kukkaa ja kansikuva on sinänsä täysin looginen.
Fluisteraarsin musiikki ei ole koskaan edustanut black metalin jyrkintä laitaa, vaan bändi on pyrkinyt viemään meininkinsä tietynlaisen hienostuneen post-black-muotin läpi, mikä hioo sävellyksistä ne kaikkein terävimmät reunat. Mistään nössöilystä Bloemilla ei ole kuitenkaan kyse, sillä Fluisteraars on pohjimmiltaan aivan ehta metallibändi.
Bloemin sisältö on mukavasti soljuvaa ja kitaravetoista musiikkia, jota kuunnellessa vallitsee miellyttävä kiireettömyys. Nopeaakin tykitystä löytyy, mutta yhtye on kyennyt leipomaan albumista erikoisella tavalla rauhoittavan kokonaisuuden, mikä ilmenee parhaiten viisibiisisen levyn keskivaiheille tyrkätyllä Euwige Ram -kappaleella ja sitä seuraavalla Vlekillä.
Fluisteraarsin musiikissa on paljon hienoja juttuja, jotka luovat mielikuvan siitä, että bändi saattaa tehdä vielä huippujulkaisun. Bloemkin jää keikkumaan aivan neljän kirveen tuntumaan, joten hollantilaisporukan voi sanoa onnistuneen hyvän ja tasapainoisen levyn luonnissa.