Muistan yhä sen euforisen adrenaliiniryöpyn, kun kuulin In Flamesiä ensi kertaa. Sen ajan korvilleni Stand Ablaze ja Ever Dying olivat kuin siistejä Iron Maiden -kitaraharmonioita ylitempoon soitettuina ja käheällä ördällä silattuna.
Sittemmin samaan kaavaan tehtyä huonompaa melodödöä on kuultu niin paljon, että unohdin, miksi siitä innostuin. Swansong puhaltaa hiipuneen intoni taas liekkiin, sillä riffiseppä Topi Pitkäsen tyylitaju vetää hyvinkin vertoja nuorelle Jesper Strömbladille.
Viimevuotinen Winter Maiden -ep lupasi paljon, ja nyt Kuopion nelikko lunastaa niin että selkäpiissä tuntuu. Vanhan koulun jöötteporia ihannoiva Awakening aiheuttaa samat väreet kuin ekat kosketukseni Amorphisiin tai In
Flamesiin. Ja niin hyviä kuin Topin ideat ovat, arvostan myös hänen tapaansa sallia vaikutteiden Ynkästä Gelankkaan kuulua, biisien tyyliä sotkematta.
Vielä ep:llä laulaja Jemiina kähisi kuivasti, mutta nyt röhinässä, örinässä ja rääkynässä on voimaa ja leveyttä. Swansongin pakalla voi jo haastaa kenet vain melodödön isoista, mutta solistin kuorotausta povaa, että kunhan extreme-laulusta hiipuu uutuuden tenho, pakissa voi olla vielä työkalu, joka tekee bändistä idoleitaan paremman.