Kolmatta vuosikymmentä toimineen saksalaisbändin seitsemännellä levyllä jauhetaan teknisen ja progressiivisen death metalin skaaloissa. Tyylin puolesta yhtyeen johtohahmon ja ainoan alkuperäisjäsenen Steffen Kummererin näkemys ei ole vuosien aikana järkkynyt.
Yleiskatsauksellisesti A Sonication on pätevästi soitettua ja tuotettua kimuranteilla käänteillä kaahaavaa metallimusisointia. Jotain olennaista kuitenkin puuttuu: kiinnekohdat.
Kappaleet eivät tiputa laudalta tai jätä juuri minkäänlaista muistijälkeä. Mikä soittotaidossa voitetaan, se oivaltavuudessa moninkertaisesti hävitään.
Varsin maltillisissa mitoissa pysyvien sävellysten tekninen näppäryys muistuttaa australialaisesta Ne Obliviscarisista ja raaempi suorahyökkäys ruotsalaisesta Sacramentumista. Jos bändin olisi onnistunut sisällyttää kyseisten orkkien parhaat puolet omannäköiseksi koktailiksi, voitaisiin puhua oikein mielenkiintoisesta lopputuotteesta. Nyt kirkkaimmat ideat jäävät liian luoksepääsemättömiksi möykyiksi. Jatketaanpa harjoituksia.