Toimintansa aikaa sitten lopettaneen Judas Iscariotin levyt ovat muodostuneet raa’an ja kompromissittoman black metalin käsitteiksi. Visiotaan yksin välittäneen Akhenatenin puukätisessä ja luupäisessä rymistelyssä oli jotain karulla tavalla mielenkiintoista, mikä kuuluu myös kolmannen albumin uusintajulkaisulla.
Vuonna 1997 valmistunut Of Great Eternity kuulostaa vahvasti aikansa lapselta, mutta albumi voisi ilmestyä aivan hyvin myös tänään, mikä kertoo sekä black metalin että Judas Iscariotin ajattomuudesta.
Of Great Eternity on riffivetoinen ja omalla tapaa tunnelmallinenkin levy. Sillä on paljon samoja piirteitä Darkthronen klassikkotuotosten kanssa, mutta Akhenaten ei yllä soitannollisesti ja sävellyksellisesti samaan dominanssiin. Pitkissä kappaleissa on kuitenkin paikoin niin vittumaista tenhoa, että kiekon maine (yhdysvaltalaisen) mustan metallin klassikkotuotosten sarjassa on ansaittu.
Judas Iscariotin uran alkupään musiikki ei ole jokaista kuulijaa varten, mutta mikäli black metalin ronskimpi osasto herättää kiinnostusta, Of Great Eternity saattaa hyvinkin avata oven johonkin entuudesta täysin tuntemattomaan.