Korpiklaanin nokkamies Jonne Järvelä päätti muutama vuosi sitten pystyttää nimeään kantavan sooloprojektin. Taustajoukkoihin hän värväsi läjän osaavia kotimaisia muusikoita pääasiassa metallin saralta. Tunnetuimmat heistä lienevät Amorphisin rumpali Jan Rechberger ja kosketinsoittaja Santeri Kallio. Positiivista palautetta saaneen nimikkodebyytin raikkaasti ja sävykkäästi soinut folk metal saa nyt jatkoa.
Projektissa on parasta, ettei se kuulosta metallisista säröistä riisutulta Korpiklaanilta. Pikemminkin jokainen soittaja ja laulaja tuo palettiin oman ilmeensä. Kansanperinnesoittimet, tavallisemmat bändi-instrumentit ja laulajat lyövät yhteen hämmästyttävänkin hyvin. Vaikka sävellykset ovat paikoin toisiinsa nähden hyvinkin erilaisia, ne muodostavat alusta loppuun mielekkäästi etenevän kokonaisuuden.
Albumin tunnelmissa liikutaan onnistuneesti iloisen rallattelun, tummemman soudun ja harmonisen eteerisyyden välillä. Korpiklaanissakin lyriikkavastuussa toiminut Tuomas Keskimäki on luonut albumille kiehtovan mytologista ja syvällistä sanataidetta. Sen ympärille hahmotetut eheät ja monipolviset sovitukset kuulostavat maanläheisyydessään vivahteikkailta ja kauniilta. Todellisia napakymppejä ovat sävellykset Pimeä on oksan taitto ja Hauki.
Mielestäni Jonne Järvelä on menossa sooloprojektinsa laadukkuudessa kovaa vauhtia pääbändinsä ohi.
