Kanadalainen Cauldron soittaa perinteistä hevimetallia, jossa lauletaan siitä, miten elämä ottaa ja antaa. Tämänkin yhtyeen musiikilliset juuret ovat selkeästi 1980-luvun alun brittihevissä, oli kyse sitten Iron Maidenistä, Angel Witchistä tai vaikkapa Def Leppardista. Jälkimmäisen tuo tosin mieleen lähinnä rikkoutuneesta rakkaudesta kertova Together as None.
Uutta ei ole keksitty, mutta Cauldron osaa hyödyntää viidennellä levyllään saatavilla olevat resurssit tehokkaasti, mikä takaa optimaalisen lopputuloksen. Löytyy energisyyttä ja alkuvoimaisuutta, mutta toisaalta myös lämpöisempää kosketusta ja nyanssirikkaampaa ilmaisua.
Hyvät ja syvät sävellykset ovat avain, joilla mielikuvituksen portit aukeavat ja lapsuus on jälleen käsinkosketeltava ilmiö. Kaikki nostalgia ei ole pahasta.