Nousujen ja laskujen suomaa dynamiikkaa paljon hyödyntävää tunnelmallista ja progressiivista rockia soittava Marillion taitaa olla nykyään elämänsä kunnossa. Saavutus ei ole aivan vähäinen, kun ottaa huomioon, että bändin varsinainen kulta-aika ajoittui herra Derek ”Fish” Dickin luotsaamalle 80-luvulle. Puhumme siis kaupallisesta kulta-ajasta, vaikka vaikea tuota periodia on taiteellisestikaan lähteä haastamaan. Niin viime vuonna julkaistu studiopitkä kuin tämä livetupla kertoo kuitenkin omaa selkeää kieltään ryhmän nykyisistä taiteellisista kyvyistä.
Marbles in the Park on Marillion Weekend -tilaisuudessa vuonna 2015 taltioitu 131-minuuttinen näyte siitä, millaista aito ja tunteisiin käyvä musiikki voi parhaimmillaan olla. Setti koostuu Marbles-tuplasta (2014) sekä muutamasta encorena heitetystä bonusraidasta. Lavenderejä tai kayleighejä ei todellakaan kuulla, eikä nykyistä Marillionia voi muutoinkaan kuvitella samaan lauseeseen vanhan kanssa. Nähtävästi näin voi kuitenkin kirjoittaa, mutta laitan tämän liikuttuneisuuteni piikkiin.
On nimittäin niin, että aiemmin melko mitättömänä pitämäni Marbles nousee tämän liveluennan ansiosta kevyesti yhtyeen parhaimpien levyjen joukkoon. Toteutus on uskomattoman hieno! Sopivasti erotteleva, lämmin ja dynaaminen soundi on yksinkertaisesti täydellinen. Bändi soittaa komeasti, ja pian kolme vuosikymmentä sen keulilla viihtynyt laulaja Steve Hogarth tulkitsee niin jumalattoman täyteläisellä tunteella, että Vesa-Matti Loirikin taputtaisi karvaisia käsiään.
Luennat eivät tee kovin suurta eroa studioversioihin nähden. Tulkinta on uskollista, mutta yllättäen liveversiot kuulostavat hieman etäiseksi jäävää studiolevytystä paremmalta. Tunnelma, äänimaailma ja tietty läsnä olemisen tuntu elävät poikkeuksellisen vahvasti. Fanitukseni taisi juuri nousta vielä pykälää korkeammalle tasolle.
Saatavana myös kuvallisessa muodossa.