Atrum Tempestas
Néant
Nordavind
Oath
Saatanan myrsky yllä pyhän maan
Immortal Frost
Catamenia-kytkyinen Atrum Tempestas taitaa ulkoisesti kaikki ”nössöilyblackin” salat. Levyn kansilehdet ovat kuin suoraan Prophecy Productionsin julkaisukatalogista, eikä musiikkikaan viittaa kauaksi Agallochista, vanhasta Alcestista, Lantlôsista ja muista tunnelmallisista ja väljästi mustaan metalliin viittaavista bändeistä.
Kolmibiisinen debyyttilevy on kiireetöntä ja maalailevaa musiikkia, joka istuu hyvin syksyisiin tunnelmiin. Jokainen kappaleista on nimetty tietysti ranskaksi, mutta itse sanoitukset ovat pääosin englantia, paria lyhyttä suomenkielistä pätkää lukuun ottamatta. Viimeistään ne todistavat, että levyn synkkä tunnelma ei pureudu todellakaan luuytimeen asti.
Oululaisbändin puolituntinen debyytti on ihan hyvin tehtyä melankolista kenkiintuijottelukamaa, mutta liiallinen esikuville pokkurointi antaa levystä hieman valjun kuvan. Nykymaailmassa on helppo kuuluttaa musiikin omaleimaisuuden perään, mutta tässä tapauksessa se tulisi enemmän kuin tarpeeseen.
Hyvinkääläiskaksikko Oath edustaa puolestaan black metalin puhtaampaa ja perinteisempää laitaa kulkemalla samaa polkua muiden muassa Azaghalin, Baptismin, Hornan ja Satanic Warmasterin kanssa.
Pelin henki käy nopeasti selväksi. Erittäin vahvan särön läpi puristettu kitaramatto ja pääosin tiuhaan tikkaava rumputuli ovat tyyppiesimerkkejä toisen aallon skandinaavisten bm-bändien olennaispiirteistä. Oikeastaan ainoa ”tyylirikko” ovat aavemaisesti huhuilevat koskettimet, jotka tasapainottavat kokonaiskuvaa paikoin erittäin hyvin.
Oathin esikoisalbumi on peruskamaa kuulijalle, joka nautiskelee black metalinsa mieluiten vahvan ideologisen pohjan tukemana. Bändissä on kieltämättä potentiaalia, mutta materiaali on vielä tässä vaiheessa liian tavanomaista herättääkseen oikeastaan minkäänlaisia tunteita.
Vasta kaksivuotiaalla yhtyeellä on onneksi vielä aikaa hioa ilmaisuaan monipuolisemmaksi ja mielenkiintoisemmaksi.