Kun ennestään tuntematon yhtye listaa vaikutteikseen Queensrÿchen, Crimson Gloryn ja varhaisen Fates Warningin, ja sen keulilla laulaa Hittenin Alexx Panza, voi olla varma, että nyt vedetään kireästi ja korkealta. Pienesti progen US power metalin ystävien kannattaa siis olla kuulolla.
Panzan uusin projekti, jossa hän paitsi laulaa myös kitaroi kompit ja soolot, on vuosikausia vakan alla piiloteltu italialaisyhtye Vigilhunter. Bändi lunastaa kovat odotukset – ainakin levyn puoliväliin saakka. 40-minuuttisen albumin alkupuoliskolla idolit, erityisesti 1980-luvun lopun Queensrÿche, kuuluvat niin vahvasti, että vaikka Vigilhunterin debyytti on vahvasti pastissimaista menoa, se saa suremaan Queensrÿchen nykytilaa.
Albumi jättää ristiriitaiset tuntemukset. Disconnected, Titan Glory, Shadow Rider (Vigilante) ja Sacrifice for Love ovat silkkaa aikaa uhmaavan jenkkipowerin juhlaa. Toisen kolmanneksen lopussa sävellyskynästä loppuu kuitenkin muste.
Viimeiset kolme biisiä eivät ole huonoja, mutta ilman niitä – siis ep-mitassa – Vigilhunter olisi alusta loppuun pelkkää murhaa. Vigilhunter kuitenkin pystyy tätä parempaan. Seuraan silmämuna kovana.